Suomi 100-v villasukat juhlavuotena syntyville

Suomalaiset ovat ahkeria neulojia. Suomalaiset ovat nyt neuloneet 56556 sukkaparia vuonna 2017 syntyville vauvoille! Mieletön määrä.

Hiukan vajaa vuosi sitten Facebookin villasukkaryhmässä puhuttiin Suomen juhlavuodesta, ja siitä että olisi ihana perustaa kampanja, jossa kaikille Suomessa syntyville vauvoille vuonna 2017 jaettaisiin synnytyssairaalassa villasukat. Luonnollisesti sinivalkoiset.

Projektivastaava Tanja Kanniala pisti pyörät pyörimään ja itse ilmoittauduin vapaaehtoiseksi keräysvastaavaksi Turun Yliopistollisessa Keskussairaalassa syntyville vauvoille. Ja niin alkoi mun taival keräysvastaavana tässä projektissa.

Siitä se sitten lähti rullaamaan. Keräys otettiin mukaan Suomi 100v-juhlavuoden ohjelmistoon, ja 16.5.2016 keräys julistettiin alkaneeksi. Vuonna 2016 keräystä ohjasi lähinnä Facebook-ryhmä Villasukkakeräys juhlavuotena syntyville. Kuluneen vuoden aikana on tehty artikkeleita kampanjasta eri alueiden sanomalehtiin ja nettijulkaisuihin. Mutkin on joku saattanut bongata Turun Seutusanomista tässä alkuvuodesta 2017...

Ryhmässä jäseniä oli useita tuhansia, mutta kaipasimme kanavaa, josta myös somea käyttämättömät ihmiset saisivat informaatiota, olisi helpot linkit jaettavaksi. Niinpä syntyi idea omista nettisivuista ja minä hihkaisin että voisin sellaiset tehdä.

www.villasukatvauvoille2017.com

Nettisivut onnistuivat mainiosti. Tammikuussa vielä moni puhui, että vuoden loppuun asti keräys on voimassa, mutta kuinkas sitten pääsikään käymään!


Nyt keräys onkin jo päätöksessään. Paljon aiemmin kuin kukaan osasi aavistaakaan! Kiitos kaikille osallistuneille!

Verkkokauppa vihdoin valmis!

Juttelinkin jo aiemmin unelmista, jotka liittyivät MadRan Neuleeseen. Yksi näistä unelmista koski verkkokaupan pystyyn saamista. Alkuvuodesta tein verkkosivut Villasukkakeräys Juhlavuotena Syntyville-kampanjaan, ja siitä sitten lähti idea tehdä itse samalla alustalla MadRan Neuleen sivut, joka johti verkkokauppa-ajatukseen.... Tuumasta toimeen ja nyt sivut ovat vihdoin käytössä!

MadRan Neule - Verkkokauppa

Sivuston ulkonäköön olen tyytyväinen, ja pyrin tekemään sivut mahdollisimman selkeäksi. Vasemmasta laidasta löytyy valikon lisäksi eri tuotekategoriat, hämmennyin itsekin kuinka paljon jo olenkaan tehnyt eri kategorioiden neuleita ja virkkuutöitä. Etusivulla ensimmäisenä näkyy uusimmat tuotteet, viimeisimmät jotka olen lisännyt verkkokauppaan. Oikealla sitten tervetulotoivotus ohjeiden kera ja yrittäjäesittely, jota testikäyttäjät toivoivat.

Tykästyin todella sivuston helppokäyttöisyyteen ja selkeyteen. Villasukat kauniissa pinossa esillä!

Heti saatavilla-osiossakin on hirmuinen liuta tuotteita!

Lelujakin on tullut neulottua tai virkattua jo melkoinen määrä!



Hurahdin Fimomassaan, ja keksin yhdistää Fimomassatouhut myös yritykseeni, joten nyt saatavilla on Fimomassasta tehtyjen korujen lisäksi myös erilaisia virkattuja ja neulottuja koruja tai avaimenperiä.

Yllätysten yllätys iski päin kasvoja siinä vaiheessa kun katsoin verkkokaupan tuotteiden kokonaismäärää: 78 tuotetta! Missä ihmeen välissä mä olenkaan kaikki ne tehnyt jo kertaalleen?

Kaksi tilaustakin olen jo verkkokaupan kautta saanut! Kyllä voi pieni ihminen olla intoa täynnä kuin ilmapallo!

Viikon yhteenvetoa ja synttärisuunnitelmia

Viime viikolla härdelliä riitti aikamoinen liuta, mutta kun kokosin itselleni viikon yhteenvetoa käsitöiden osalta, tajusin että voin olla hyvinkin tyytyväinen.

Perjantaina valmistui ihana mustikkapipo:

Tilauspyyntö tuli mustikkapiposta, ja heti mielessäni oli visio toteutuksesta. Pyyntö oli että pipo sopisi 5kk pojalle, mutta kasvuvaraa saisi olla. Niinpä tein pipon rullautuvalla reunalla, jolla saa korkeutta pipoon lisää pojan kasvaessa. Ympärys venyttämättä on 45cm, ja kasvuvaraa on sillä pipo on kuvassa nyt 2v pojan päässä, jonka päänympärys 50cm.

Pipon tein Dropsin Merino-langasta 2,5mm puikoilla. Lanka oli äärimmäisen pehmeää ja ihanan helppoa neulottavaa. Keväällä ja alkukesästä pipo on ihana, sillä villa hengittää ja lämmittää.

Mulla tuli niin nostalginen olo pipoa tehdessä, sillä itselläni lapsena oli mummon tekemä mansikkapipo. Kun lähetin tilaajalle kuvan piposta, sain ihanan palautteen. Jälleen kerran yllätyin kuinka tyytyväinen voikaan tilaaja olla!

Lauantaina valmistui koon 45 Suomi-sukat, enää puuttuu vain kirjailu/silmukointi. Pian siis nekin ovat valmiit. Aloitin mä jopa "rentoutumispuuhaksi" toisen villatakin....

Nyt alkaneella viikolla suunnitelmana on saada Suomi-sukat valmiiksi, saada tehtyä 2-3 mohairliinaa, mohair-body ja pari myssyä. Hai-sukatkin puikoille ajattelin ottaa loppuviikosta. Saa nähdä, kuinka kunnianhimoinen suunnitelma tämä onkaan tälle viikolle...

ps.

Hyvää syntymäpäivää, minä!

Kellojen siirto ei onneksi vaikuttanut meillä pojan arkeen, joten tänä aamuna sain herätä kokonaisen yön jälkeen ja lähteä kirkkaaseen aamuhämärään ajamaan töihin. Ilta menee kahden pojan kanssa, joten päätin että teen päivästäni mukavan ihan itse. Ajattelin, että menemme yhdessä syömään johonkin ravintolaan, ja nautimme ihan kahdestaan.

Love life.

Aina ei mee niinku Strömsössä

Pienet virheet tekevät käsityöstä uniikin. Mutta kun kyse on isommista virheistä, ei voi todeta muuta kuin ettei ihan mennyt niinku Strömsössä! Mullekin näitä sattuu, ja niille onneksi sitten jälkeenpäin voi vähän naurahtaa. Virheistä oppii, vai miten se meni?

Kuva Quotemaster

Tässäpä siis pari strömssiä (kuvia valitettavasti ei ole) vuosien varrelta:

1. Neuloin antaumuksella ja hirveällä tohinalla (vieläpä tilaustyö!) villasukkia. Siinä sitten ihan hetkessä valmistui yhtäaikaa magic-loop tekniikalla neuloen kantalaput sukkiin. Hetken neulottuani mietin, miksi sukka näyttääkään niin oudolta? Syy selvisi nopeasti: olin neulonut kantalapun, jättänyt kantapään kavennukset tekemättä ja kappas keppanaa - jatkanut suoraan jalkaterään. Parin kirosanan ja naurahduksen siivittämänä purin tekelettä ja jatkoin kantapään kavennuksista... Ihan hyvät sukat tuli kuitenkin!

2. Viimeisimpänä valmistuneen neuletakin kaikki osaset onnistuivat mainiosti, mutta etureunassa kävi pieni kämmi. Poimin takin etukappaleen etureunasta silmukoita, ja laskin 135 silmukan riittävän. Kun olin päätellyt etureunan, asetin villatakin henkariin ja tarkastelin tuotosta. Etukappale kipristyi erittäin pahasti, joten ei muuta kuin purkamaan! Silmukoita tulikin onnistuneeseen reunaan lähes 100 silmukkaa enemmän - ei ihme että etureuna kipristeli.

3. Neuloin magic-loopin opetteluvaiheessa tennarisukkia lahjaksi. Ideana kun on se, että kun tekee kahta sukkaa samaan aikaan, molemmille sukille on se "oma lanka". Tajusin virheeni nopeasti, mutta saatoin naurahtaa kun olin jatkanut samalla langalla molempia sukkia. Mielenkiintoinen lopputulos olisi tullut, kun kaksi vartta ja yksi valtava, kahden jalan mentävä jalkaterä olisivat komeilleet edessäni! onneksi vältin virheen, sillä sukista tuli hienot!

4. Neuloin ystävälle lahjaksi 2013 sukkia, ja tajusin vasta toista sukkaa tehdessäni, että valkoisten sukkien varressa olevat vaaleanpunainen ja vaaleansininen raita olivat menneet väärinpäin! Lopulta käänsin virheen voitoksi: perustelin ystävälle raitojen kuvastavan hänen tytärtään ja poikaansa, ja tarkoituksella neulottuna raidat väärinpäin, koska kumpikaan ei ole ylitse toisen. Ihan kivat sukat tuli!

Virheitä sattuu ja tapahtuu, kärsivällisyydellä ne saa kyllä korjattua. Pudonneet silmukat poimittua virkkuukoukulla, pieleen menneen osion purkamalla ja tekemällä uudelleen. Virheistä todella oppii! Eri asia on kuinka se muisti pelaa...

Kuva Modcloth blog

Viiden päivän Maanantai

Miten sitä voi tuntuakaan joskus, että se surullisen kuuluisa Maanantai on jatkunut koko viikon?  Maanantai alkoi hyvin aurinkoisella säällä, ihanalla musiikilla ja töissäkin päivä meni ihanan reippaalla päällä.

 

Työpäivä päättyi ja ulos päästyäni silmissäni siintivät jo miesten Suomi-sukkien sekä mustikkapipon neulominen illalla miehen vieressä sohvalla olostani nauttien. Ei pitäisi nuolaista ennen kuin tipahtaa:

Rakas autoni päätti että Maanantai ei voi olla maanantai ilman kunnon lepoa - ei halunnut käynnistyä. Kaikki työkaveritkin olivat juuri lähteneet kotiin ja siinä sitten yksin istuin autossa ja ihmettelin mitä tekisin.


60km kotiin, auto joka ei käynnisty ja paikkakunnalta en tunne juuri ketään. Onneksi pian joku tulikin parkkipaikkalle ja yritettiin sitten käynnistää autoa kaapeleilla, mutta eipä ollut akkuvirran vähyydestä kiinni se touhu... Ifin kautta sitten soitin hinauksen. Laina-autokin järjestyi ja pääsin jatkamaan matkaa kotiin.

Tiistaina korjaamolta soitettiin sitten "Jobin postia", kuten autoani katsonut herrasmies sen kuvasi. Todellakin näin...


Mitä tulee autoihin, mä rakastan autoja. Mutta en tiedä oikeastaan yhtään mitään, joten kun mulle kerrottiin että jakoketju on hypännyt pois paikaltaan, vääntänyt venttiilit ja puristuksia ei enää ole, se kertoi mulle vain sen että korjaus tulee kalliiksi.

Siitä sitten soittelurumbaa eri korjaamoihin ja "Jobin posti" muodostuikin todelliseksi, sillä useammasta paikasta kerrottiin hinta-arvioksi 3000€, ja auton kuntoon saamiseen menisi vähintään parisen viikkoa, ellei kolmekin. "Kannattaa miettiä korjauttaako ollenkaan". Kyyneliä nieleskellen ajoin kotiin laina-autolla miettien mitä tehdä.

Helpotuksen huokaus tulikin illalla, eräs korjaamo laittoi viestiä että 1500€ tai hieman päälle maksaisi korjaus. Kallista, mutta kuitenkin puolet siitä mitä kuvittelin. Laina-autoonkin sain edullisen hinnan neuvoteltua 25€/vrk, ja ehkä parin viikon päästä autoni olisi jo kunnossa.

Tiedänpä taas kerran miksi teen töitä, miksi neulon....

Keskiviikkona illalla tein valmiiksi tilauskorvakorut, jotka postitin eilen. Torstai-illasta aimo osa menikin laina-auton vaihtamiseen, ja postilähetysten hakemiseen. Neulominen on jäänyt niin vähäiseksi tällä viikolla, että melkeen heikottaa! Riippuvuusoireita havaittavissa...

Viikonloppu sujuukin mukavemmissa merkeissä syntymäpäiviä etukäteen viettäen pääkaupunkiseudulla. Kaivattu viikon lopetus!

Ohje: Tähtimatto

Ihastuin kovasti vauvojen unirätti-ohjeeseen ja olin jossain taannoin nähnyt kuvan matosta, joka oli tehty samalla tyylillä. Ohjetta en juuri siihen hätään jaksanut etsiä, joten aloin soveltaa unirätin ohjeesta mattoa. Oivallusten kautta onnistumiseen:

Tarvitset:

- 8-10mm Virkkuukoukku

- Trikookudetta 1-5kg (riippuen kuinka suuren maton haluat tehdä, minun mattoni mitta sakarasta sakaraan noin 1m, johon meni noin 3kg kudetta.)

Aloituskerros: Tee Magic-ring aloitus. Vaihtoehtoisesti voit virkata viisi ketjusilmukkaa ja sulkea ne piilosilmukalla lenkiksi. 

Virkkaa lenkkiin 6 kiinteää silmukkaa, sulje kerros piilosilmukalla.

Toisella kerroksella virkkaa jokaiseen silmukkaan kiinteä silmukka ja sulje kerros piilosilmukalla.

Kolmannella kerroksella virkkaa ensin 2 ketjusilmukkaa (ensimmäinen pylväs) ja sitten jokaiseen silmukkaan kaksi pylvästä.

Sitten alkaa sakaroiden teko:

4. Kerros:

Virkkaa 1 ketjusilmukka, jonka jälkeen 1 kiinteä silmukka seuraavaan pylvääseen. Jätä yksi pylväs välistä ja virkkaa seuraavaan pylvääseen 3 pylvästä+3 ketjusilmukkaa+3pylvästä.

*Jätä 1 pylväs välistä ja virkkaa seuraavaan pylvääseen kiinteä silmukka, jätä 1 pylväs välistä ja virkkaa seuraavaan 3pylvästä+3ketjusilmukkaa+3pylvästä*.
Tee tällä tavoin koko kerros, päätä kerros tekemällä piilosilmukka kerroksen alussa tehtyyn kiinteään silmukkaan.

5. Kerros:

Tee seuraavaan kahteen pylvääseen piilosilmukat.
Tee kolme ketjusilmukkaa ja seuraavaan pylvääseen yksi pylväs.
Tee silmukkalenkkiin 3pylvästä+3ketjusilmukkaa+3pylvästä.
*Tee 2 pylvästä, jätä pylväs+ketjusilmukka+pylväs välistä ja virkkaa seuraaviin pylväisiin 2 pylvästä. Silmukkalenkkiin taas 3p+3kjs+3p*.
Tee tällä tavoin koko kerros, päätä kerros tekemällä piilosilmukka kerroksen alussa virkattuun kolmanteen ketjusilmukkaan.

6 Kerros :
Viidennen kerroksen tavoin jatketaan siten, että silmukkalenkkiin tulee aina 3 pylvästä+3ketjusilmukkaa+3pylvästä ja pylväiden väliin sakaroiden juuressa jätetään aina 2 pylvästä.

Muista jättää sakaroiden kainaloiden silmukat virkkaamatta, niin siihenkin muodostuu hieno reikäkuvio. Pylväiden lukumäärä sakaran sivulla kasvaa joka kerroksella kahdella. Lukumäärä sisältää sakaran päässä tehtävät lisäykset.

 

Kuinkas sitten kävikään?

Sitä tulee sanottua joskus "minä en koskaan", vaikkei pitäisi. Minäkin sanoin niin. Aikanaan vakuuttelin seuraavaa:

"En varmaankaan aio neuloa vauvallekaan villahousuja. Tai villatakkeja. Pitäydyn sukissa ja asusteissa." Ja kuinka kävikään?

Vauvan Kaarrokejakku, lankana Drops Alpaca

Vauvan neulesetti, jossa housut, takki, pipo, tumput ja tossut - Lankana Novitan Baby Wool

Monsteripöksyt - Lankana Novitan 7-veljestä

Ja niin, vauvojen villatakkeja neulottu jo kolmin kappalein. Villahousuja yhteensä neljä kappaletta... 

Siitä alkoi seuraava vakuuttelu: "No en nyt ainakaan aikuisille neulo vaatteita, näissä pienissä voin pitäytyä villasukkien ja asusteiden rinnalla."

Sen vain saattaa arvata kuinka siinä oikeasti kävikään:

Aikuisten S-koon neuletakki - Lanka: Novita Aamu, sävy Meloni

 

Fimomassaan hurahtanut

Joskus katselin kauniita karkkikoruja ja hienoja avaimenperiä, jotka oli tehty Fimomassasta miettien että en varmaan osaisi työstää massasta mitään.

 Sain vision koruista. Lankakerä ja puikot. Pakko saada! Niinpä suuntasin Kauppakeskus Myllyn Inspiraatio-liikkeeseen ja mukaan tarttui massaa ja välineitä.  Kaikessa malttamattomuudessani aloin työstää massaa heti kun kotiin pääsin, huomatakseni että visioni olikin toteutettavissa omin pikku kätösin.





Aika kivat, vai mitä?

Touhua riittää!

Laskin valmistuneet neuletyöt tältä vuodelta tänä aamuna ja tajusin, että 20 eri työtä on jo valmistunut. Vain tänä vuonna! Siitä määrästä alkaa jo olla ylpeä!  Tällä viikolla puikoilla on ollut miesten Suomisukat, tiskirätti ja naisten S-koon villatakki Novitan Aamu-langasta. Neuletakin takakappale valmistui jo aiemmin ja etukappaleet valmistuivat viime viikonloppuna. Hihatkin ovat jo puolessa välissä! Tajusin toissapäivänä hihoja neuloessani että pian tarvitsen nappeja takkiin.  Kuvassa neuletakin jo valmistunut takakappale alkutekijöissään.

 

Niinpä siis tuumasta toimeen ja Tuumaan! Turun keskustan Käsityökeskus Tuuman nappivalikoima on ihan omaa luokkaansa. Eilen sain ihastella niitä ihan rauhassa. Valehtelematta satoja erilaisia kauniita nappeja... valikoipa siitä sitten! Mukaan tarttui oransseja nappeja 10kpl, ja sen lisäksi ostin sinistä ja vihreää Dropsin Baby Merinoa mustikkapipoa varten.  Tuumasta tarttui 3 kassillista vauvojen suomi-sukkia mukaan, ja Lankamaailmassa odotti 10 säkillistä sukkia - vähintään! Villasukkakeräys juhlavuotena syntyville on ollut käynnissä pian jo vuoden ja Turun alueen keräysvastaavana oon toiminut alusta asti.

Viime vuonna Marraskuun alussa Turussa tilanne oli vain 2 paria sukkia ja ei aikaakaan kun yhtäkkiä koko Turun tavoite (4202) olikin jo täynnä! Yhä jatkuvalla syötöllä tulee hirmuisia määriä lisää sukkia  Turun keräyspisteisiin ja nyt yritänkin toimittaa Tampereelle, Poriin ja Helsinkiin sukkia minkä vain ehdin ja saan delegoitua. Eilen lähti Poriin 200 paria, Tampereelle on mennyt 459 paria ja Helsinkiin 200 paria. Turussa määrä on nyt 4351 paria sukkia, vaikka vuotta on roimasti jäljellä.

Villasukkakeräyksen nettisivut Tulin tehneeksi alkuvuodesta, ja nyt ylläpidän sivuja. Viikottain päivitän sukkatilanteet, ja ei enää paljoa puutu vuoden kokonaistavoitteesta! Hyvä Suomi!! Eilen kotiin päästyäni koin liiallista tarvetta aloittaa mustikkapipon neulomista, ja muutama rivi tulikin neulottua illalla kun poika nukahti. Dropsin Baby Merino on mielettömän ihana lanka! Pehmeää kuin pumpuli! Muutaman rivin neulottuani jatkoin miesten Suomisukkia, kantapäät valmistuvat pian. Mulla on molemmat sukat yhtäaikaa puikoilla Magic Loop-tekniikalla - tekniikkaa en vaihtaisi mihinkään! Nopeuttaa, yksinkertaistaa mun toimintaa, tekniikan oppikin suhteellisen nopeasti kun jaksoi yrittää. Perinteiset sukkapuikot jäivät siten toimettomiksi.

Tänään Suomisukat ja villatakki etenevät jälleen, rakastan tätä työtä! Ehkä illalla mustikkapipokin saa muutaman rivin... voihan neuloosi!

Harrastelija vai yrittäjä?

Kuten olen aiemminkin maininnut, olen neulonut ala-asteelta asti enempi vähempi aina. Vuonna 2013 päätin tehdä ne lähes 20 paria villasukkia joululahjoiksi, ja sen jälkeen puikkojen kilinä ei ole loppuansa nähnyt. Vuonna 2014 neuloin raskaana ollessa syntyvälle vauvalleni neuleita. Pieni tauko oli paikallaan kun vauvan kanssa ensimmäiset kuukaudet menivät kuin siivillä. Siispä kun kesällä 2015 kun tartuin taas puikkoihin, kummasti sateli pyyntöjä tehdä villasukkia tai kaulaliinoja.  Kun aloin ottaa tilauksia vastaan enemmänkin harrastelijapohjalta, mua varoiteltiin siitä että neulomisesta tulee "pakkopullaa", eikä siitä enää nauti. Toisin kävi. Huomasin tehneeni sarjatuotantona kettuhuiveja ja villasukkia, josta kypsyi vihdoin idea perustaa toiminimi. Miksi?

Harrastelijana kuka vain voi tehdä tilauksesta aivan yhtälailla kuin toiminimellä. Verotukseen täytyy harrastelijankin ilmoittaa tuloista joita neulomalla saa, vaikka kyseessä olisi vain kaksi paria villasukkia. Harrastelijana myydessä tulisi myös pitää yksinkertaista kirjanpitoa: "tulot-menot=verotettava tulo". Alv-raja on 10te vuodessa, eli arvonlisäveroa ei tarvitse myydyistä tilittää verotoimistolle jos raja ei ylity. Karu totuus käsitöissä on se, että 10te vuosilaskutus on silti joskus hyvinkin kaukaa haettu. Tämän vuoksi harrastelijana käsitöiden tekeminen on aivan yhtä hyvä vaihtoehto kuin yrityksen/toiminimen perustaminen.
 
Kuva Quote Addicts

Yritysmuodosta riippuu mitä toiminta vaatii. Toiminimellä toimiminen on yksi helpoimmista yrittäjyyden muodoista - ainakin mun näkökulmasta. Mulla kun on toiminimellä toimimisessa pienet kulut, pääomaa ei tarvinnut muuta kuin toiminimen rekisteröimiskulut. Puikot mulla oli omasta takaa, täytyy siis vain hankkia tilauksiin lankoja. Voila! Yritys/toiminimi oli pystyssä. Yrittäjänä tai toiminimellä käsitöitä tehdessä on ehdotonta pitää kirjanpitoa ja tehdä veroilmoitus vähintään vuosittain. Useamminkin jos niikseen tulee. Yrittäjänä/toiminimellä toimiessa mulla on y-tunnus, joka ainakin oman kokemukseni perusteella lisää "luotettavuutta" asiakkaiden silmissä. Toiminta vaikuttaa ammattimaisemmalta. Toiminimen rekisteröinnin johdosta kukaan muu ei saa käyttää minulle rekisteröityä toiminimeä.  Vaikka varoittelua on kuulunut yhä: "entä jos siitä tulee tylsää pakertamista", uskon että jokaisessa työssä on juuri se puoli, että joskus sitä tekee vaikkei juuri tänään huvita. Mä en pelkää työtä. Palkkatöissäkin rivityöntekijänä tullee joskus eteen ne hetket jolloin se työ on sitä "pakertamista". Miksen haluaisi siis "pakertaa" sitä, mikä tuottaa kuitenkin loppujen lopuksi mulle suurinta nautintoa.
 
Kuva Pinterest

 Yllämainittuihin syihin nojaten silti totean sen yhden suurimman syyn siihen miksi itse ryhdyin yrittäjäksi: halusin olla yrittäjä. Vaikka vielä toistaiseksi käsitöillä en pystykään perhettä elättämään, ideoita on kymmeniä millä saisin toimintaani laajennettua. Laajennettua niin, että jokin kaunis päivä pääasiallinen tulonlähteeni olisi käsityöt, MadRan Neule. 

Tarina tilauksen takana

 

Tilauksia tähän mennessä on kertynyt 62, vuonna 2016 tilauksia tipahti 51 ja tänä vuonna tullut jo 11 tilausta. Minulle se on henkilökohtaisesti kovin suuri määrä, sillä käsin neulominen on hidasta verrattuna koneelliseen tuottamiseen.

Useammat tilauksista ovat olleet ns. erityisen ainutlaatuisia. Monia samanlaisia neuleita on myös tullut neulottua, kuten palmikkotossuja useampi pari. Minua ilahduttaa se, kuinka herkästi tilaaja osaa kertoa haaveensa esim. villasukkien tai jonkin muun neuleen suhteen. Se, kuinka loppupeleissä kuitenkin toteutus on suunniteltavissa yhdessä tilaajan kanssa aivan omalaatuiseksi kokonaisuudeksi.

Parhain ja omalaatuisin, erikoisin tilaukseni tähän mennessä on ehdottomasti eräältä hyvin paljon käsitöitä arvostavalta henkilöltä. Hän tilasi heti yrityksen perustamisen jälkeen itselleen kolmet (!) villasukat, sanoen että hinnasta viis! Hän oli siis valmis maksamaan siitä, että joku oikeasti tekee juuri toiveiden mukaiset villasukat. Yllättävän moni on valmis maksamaan uniikista neuleesta, mutta kovin monelle tilauksen teko kaatuu siihen hintaan, mikä on toki harmillista, mutta ymmärrettävää.

Tämä samainen tilaaja lähestyi minua viime kesän alkupuolella toiveena saada siskonpojalleen villatakki kuukauden päähän 1v syntymäpäivälahjaksi. Erikoisen tilauksesta teki se, mitä hän halusi villatakkiin. Toiveena oli Taffelin Juustonaksu-hahmo jollain tavalla toteutettuna villatakkiin. Ideat sinkoilivat mielessäni heti, ja ehdotinkin, että villatakki olisi pääpiirteittäin tummansininen ja toinen etukappale sekä hiha olisivat punaiset - tuoden minulle mieleen jonkin juustonaksu-pussin värit. Selkään silmukoisin juustonaksu-hahmon. Näin sovittiin, ja tilaaja jäi odottamaan minun vahvistustani sille, että voinko todella toteuttaa tämän idean.

Mitä tulee tällaisiin hahmoihin, brändeihin ja muihin vastaaviin - mä en voi neuloa esim. muumisukkia tai kettukarkkipipoa, saati sitten juustonaksu-hahmoa mihinkään neuleeseen ellei minulla ole siihen vaadittavaa lisenssiä tai lupaa. Muumien lisenssi ei ole yksinkertaisesti tällaiselle pienyrittäjälle kannattava, joten se ajatus on kuopattuna jo ennenkuin kukaan kerkeää sanomaan sanaa muumi. Sama koskee disney-hahmoja ja muita isoja brändejä.

Niinpä sitten kaivelin Taffelin sivustoa, ja löysin tiedon, että minun tulisi ottaa yhteyttä Orklaan. Soitin Orklan vaihteeseen, josta minut ohjattiin yhä uudelleen ja uudelleen eri ihmiselle, joista kukaan ei kuitenkaan voinut hoitaa asiaani. Lopulta minulle annettiin henkilön nimi, joka näitä asioita todella hoitaa ja kerrottiin, että hän lomailee. Laitoin heti sähköpostia tälle henkilölle ja yllätyksekseni hän vastasikin todella pian. Hän kysyi lisätietoja siitä, miten aion kyseisen neuletakin toteuttaa ja millaisen juustonaksu-hahmon haluan neuleeseen tehdä. Kun olin selventänyt hänelle ajatukseni, hän palasi asiaan ja kirjallisesti antoi minulle luvan käyttää juustonaksu-hahmoa neuletakissa ja mikäli tämä tuottaisi uusia tilauksia, katsottaisiin tarkempaa lisenssisopimusta asian suhteen.

Voitte vain kuvitella, kuinka innoissaan tilaaja oli, kun ilmoitin saaneeni luvan käyttää tätä hahmoa villatakissa. Ja niin alkoi neuleen työstäminen ja jo viikossa olin neulonut villatakin valmiiksi.

Juustonaksu-hahmon silmukoin jälkikäteen villatakin selkämykseen, ja tilaaja oli tyytyväinen lopputulokseen.

Tässä olikin taustalla tarina, jota päädyin kysymään tilauksen ollessa näinkin erikoislaatuinen. Tilaajan siskolle juustonaksut, juustonaksuhahmo ja kaikki mikä vain liittyikään juustonaksuihin oli erityisen tärkeäksi muodostunut asia ollut jo pitkään. Tilaaja perheineen on ideoinut tälle siskolle jos jonkinmoisia lahjoja liittyen juustonaksuihin. Ja niin sisko oli ilmaissut haaveensa, että toivoisi jonkin vaatteen tällä hahmolla koristettuna löytyvän hänen pojalleen, mutta etsinnät olivat melko tuloksettomia. Ja niin tilaaja sai antaa siskonpojalleen lahjaksi neuleen, jossa oli tämä suuresti ihannoitu juustonaksuhahmo silmukoituna selkään. Sisko oli ilahtunut ikihyviksi. Sain jälkeenpäin vielä viestin siitä, kuinka ihastuneita kaikki olivat villatakkiin. Paras ja suurin ilo mulle onkin se, kun tilaaja ilmaisee ihastuksensa valmiiseen neuleeseen. Kuinka mun mieltäni lämmittääkään se, että varpaat, kädet, pää, kaula tai joku läheinen pysyy lämpimänä tekemälläni neuleella, johon on ihastuttu samantien.

Unelmien äärellä

Ehkä olen tullut hieman hulluksi, mutta olen alkanut konkreettisesti unelmoida.

Suuristakin asioista. Ehkä saavuttamattomissakin olevista asioista. Asioista, joiden toteutus olisi aikalailla vain musta itsestäni kiinni. Onnistuminen ei ole taattua, mutta eipä sitä tiedä missä ollaan vuoden tai kahden kuluttua.

Unelmista olen saanut voimaa omiin päiviini, saanut iloa ja onnea - intoa. 

Ehkä ne ovat jollain tapaa puuttuneet mun arjesta jo jonkin aikaa.



Kuva Pinterestistä



Tavallaan tiettyjen isojen unelmien toteutuminen aiheutti mulle syystä tai toisesta kummallisen "tyhjiön".

Yhtäkkiä tajusin, että mullahan on jo kaikki mistä olin unelmoinut: perhe, oma talo, lemmikit, ammatti. Työpaikka. Toiminimikin. Kun kaikki olikin plakkarissa, tuli jokseenkin tyhjä olo.

Mitä seuraavaksi? Onko kaikki jo saavutettu?

Niin sitä vaan tottui unelmoimaan tietyistä asioista, kun vuosia ja vuosia haaveet ovat olleet ne samat. Sitten yhtäkkiä tavoiteltavaa ei enää olekaan samoilla osa-alueilla; sitten on sitä mitä tulee ylläpitää.

Yhtään vähättelemättä jo saavutettujen unelmien arvoa.

 

Silti elämässä pätee se kliseiden viidakosta poimittu: "siihen pitää olla tyytyväinen mitä jo on".

Jos sulkee silmänsä siltä, mitä on jo saavuttanut, ja miettii vain seuraavaa päivää, viikkoa, kuukausia, vuotta... Sitä, mitä "sitten joskus kun"... Silloin ei välttämättä tiedosta sitä hyvää joka siellä omassa elämässä jo on. Sen paljon puhutun hetkessä elämisen taidon kun osaisi!

Vaikka yllämainittu onkin täysin totta, kyllä se unelmointi kantaa. Unelmointi on ihanaa! Pessimisti ei pety, mutta optimisti näkee hyvää siellä sun täällä. Uskoo tulevaan. Jaksaa ylläpitää toivoa.

Nyt kun huomaan vihdoin unelmoivani jälleen, en enää mieti ikäviä asioita niin reilusti kuin aiemmin. Oli aika, jolloin en voinut miettiä mitään muuta kuin niitä ikäviä juttuja, olokin oli sen mukainen! Ennen pelkäsin huomista, nyt jaksan keskittyä nykyhetkeen.

Päässä pyörii nyt käsitöihin, etenkin MadRan Neuleeseen liittyviä unelmia. Pyörittelen mielessäni erilaisia sukkamalleja, mallistoja, tuotteita, ehkä jopa vähän suurempaakin kuin nykytilanteen tilauksesta tekeminen.



Kuva: Mama Dweeb



Ja se unelmointi saa mut jaksamaan arkea. Nyt kun olen oppinut todella olemaan myös läsnä arjessa, enkä vain elä siellä tulevassa niin unelmointi tuntuu ihan täysin erilaiselta kuin ennen. Vapauttavalta. Iloiselta. Joskus toki turhauttavalta, kun haluaisi kaiken nyt heti. Ennen tituleerasin itseäni hyvin kärsimättömäksi, kaikki-mulle-tänne-heti-nyt-ihmiseksi, ja viimeisen puolen vuoden aikana olenkin saanut huomata, että asia ei ole niin. Se tekee unelmista selkeämpiä. Viitsii vain mutustella mielessään asioita, kirjata ylös sinne ja tänne - kunnes joku päivä tapahtuu se toteutusvaihe:



Kuva: Quote Addicts



Mistä sinä unelmoit?

Tänä vuonna jo valmistuneita

Tänä vuonna on valmistunut töitä jo hurja määrä, ja lisää valmistuu jatkuvasti. Tekovaiheessa vielä naisten neuletakki, miesten Suomi 100-villasukat, sekä valokuvausrekvisiittaa vauvakuvauksiin.

Nämä jättipalmikkosukat saivat inspiraationsa työkaverin haaveesta pinkeistä villasukista.

 

Naiselliset ylipolvensukat Novitan 7-veljeksestä.

 

Palmikkosukat Novitan 7-veljestä Polaris

 

Neulesetti lahjaksi helmikuussa syntyneelle sukulaisvauvalle Novitan Baby Woolista.

 

Virkatut korit omaan sisutukseen.

 

Naiselliset nilkkasukat tilaajan toiveiden mukaisesti.

 

Korisetti silkkinauhoilla.

 

Neulottu tyynynpäällinen luonnonvalkoisesta Trikookuteesta.

 

Toukkapussi lahjaksi sukulaisvauvalle.

 

Syntymäpäivälahjaksi tilattu yksisarvis-pehmolelu.

Ankkurisukat intrasianeuleena, lankana Novitan 7-veljestä.

 

Monsteripöksyt koossa 92cm.

 

Sukulaisvauvalle lahjaksi pupupehmo.

 

Ekoteko: virkatut pesulaput

Naistenpäivä

Hyvää naistenpäivää 8.3.2017!

 

Saatteko ruusuja tai muita lahjuksia naistenpäivänä? Vai onko naistepäivä vain päivä muiden joukossa?

Itse vietän päivän töissä, jonka jälkeen ilta menee kotona pojan kanssa kahdestaan. Nähtäväksi jää, muistaako mies jotenkin naistenpäivää. Kuvassa olevat ruusut ovatkin ystävänpäivältä. Kauniit, ihanat ruusut...!

Kun saan pojan nukkumaan, jatkan naisten neuletakin parissa, takakappale valmistui juuri ja etukappaleet työn alla. Kuvassa takakappale puolessa välissä, lisää kuvia tuleekin vasta valmiista työstä. Ehkä ostan itselleni suklaata. Ehkä avaan siiderin ja katson Pretty Little Liarsia. Päivä muiden joukossa, mutta silti pientä luksusta arkeen.