Yrittäjän arjen palapeli

Jo valmistunut neuletakki tekovaiheessa.

Joulu lähestyy hurjaa vauhtia. Tilauksia olisi tikutettavana vaikka kuinka paljon, ja tänään on jäljellä enää 8 työpäivää tänä vuonna! Vuosi lähenee loppuaan, ja vuoden 2018 tilauslista on jo alkanut täyttyä. Nyt enää tarvitaan uudet sisukset Käsityöyrittäjän DIY-kalenteriin, joka on ollut hyödyllinen apuväline kuluneen vuoden aikana. To do-listalle taas yksi tehtävä lisää. Ehtiihän tuon toki vielä Tammikuun puolellakin tehdä, sillä kun vuosi pärähtää käyntiin, olen kokopäivätyöstäni työtön. Ehdinpähän neulomaan kokopäiväisesti sen ajan, jonka joudun työttömänä viettämään. Oman itseni tuntien, en jää takapuolelleni istumaan ja odottamaan työmahdollisuuksien saapumista, vaan kaivan työmahdollisuudet vaikka harmaan kiven alta. Siksi en juurikaan ota stressiä vääjäämättä lähestyvästä työttömyydestä.

Konttineulekeeppi sovellettuna puikoilla.

Työmahdollisuuksia kuitenkin on avautumassa, ja edessä on uusia tuulia, jotka valehtelematta jännittävät kovasti. Rohkeus kuitenkin on sitä, että toimii vaikka pelottaisi. Tuulen suuntaa ei voi muuttaa, mutta purjeita voi säätää!

Neuletakki työn alla.

Arjen yhdistäminen kokopäivätyön ja lapsen- sekä kodinhoidon ohella yrittäjyyteen on ollut suuri haaste, kuten olen jo aiemmin maininnut. Kuudelta aamulla alkaa päivä, joka jatkuu töiden ja lapsen kuskaamisen osalta viiteen asti illalla. Töissä ehtii neulomaan tauoilla ja palavereissa.

Palaverin aikana virkattu juomapullolle suojus!

Palavereissa neulominen tai virkkaaminen pitää keskittymiskyvyn täydellä tehollaan, joten siitä on myös hyötyä työn kannalta! Lapsen kanssa vietettyinä iltoina ei kovin paljoa aikaa jääkään - iltatoimet vievät illan myöhään kahdeksaan ruuanlaittoineen, iltapaloineen ja siivouksineen. Iltaan jää näinollen vaihtelevasti tunti tai kaksi aikaa itselle - onneksi neulominen on mielekästä ja mukavaa tekemistä! Lapsivapaina iltoina ehdinkin paneutumaan töihin tehokkaammin, jolloin se on myös nautinnollisempaa. Viikonlopuista lapsen päiväuniaika ja ilta-aika ovatkin ainoat ajat, jolloin ehdin täysin keskittyä neulomiseen. Onhan siinäkin jo riittävästi, kun tekee 1-3h päivässä käsin töitä!

Soittorasiapehmo vauvalahjaksi

MadRan Neule 2v!

Tasan kaksi vuotta sitten MadRan Neule kirjattiin kaupparekisteriin ja sain Y-tunnukseni. Ja niin olinkin virallisesti käsityöyrittäjä!

Kaksi vuotta yrittäjyyttä takana, enkä ole katunut päivääkään tätä päätöstä! Facebookissa seuraajia 563, Instagramissa 581. Tilauksia kahden vuoden aikana yhteensä 120, neuleita- ja virkkuutöitä tehtynä lähemmäs 200! Paljosta haaveilin kaksi vuotta sitten, mutta tämä tilausten määrä on yllättänyt aivan totaalisesti! Vuoden 2017 aikana aukesi MadRan Neule - verkkokauppa, ja tilausten määrä yllätti niin, että jo heinäkuussa tilauslista loppuvuodelle oli tupaten täynnä!

Haasteellisimmaksi asiaksi käsityöyrittäjyydessä olen havainnut nyt kuluneen vuoden aikana kokopäivätyön ja sivutoimisen yrittäjyyden yhdistämisen, kun arjesta vastaa yksin. Oppia ikä kaikki, ei ole tarvinnut verottaa liikaa yöunista, jotta on saanut valmista aikaan. Oma hyvinvointi on tärkeä muistaa kuitenkin, että jaksaa hektistä arkea. Päivääkään en silti vaihtaisi pois!

Kahden vuoden ajalta seuraavat neuleet saavat tittelinsä:

Onnistunein:

Malli: Mira Jyläskoski, Kuva: Hanna Stengård-Nybom

Haasteellisin:

Malli: Yrittäjä itse, Kuva: Hanna Stengård-Nybom

 Aiheutti hampaiden kiristelyä:

Yllättävin onnistuminen:

 Erikoisin:

Suosituin:

 

Valokuvauksellisin:

 

Ensimmäinen oma ohje:

 

Kaunein oma design:

 

Kaunein vauvaneule:

 

Suloisin lelu:

Suloisin vauvalahja-paketti:

 

Ensimmäinen tilaus:

 Ensimmäinen alusta asti itse suunniteltu pehmolelu:

 Nostalgisin:

 Hauskin älynväläys:

Erikoisin paikka neuloa:

Jyväskylä, Killerin palloiluhalli

Onnistumisen iloa puolestaan tuottaa ihanat asiakkaat, uudet haasteelliset tilaukset ja onnistuminen neuletöissä. Kolmas vuosi pärähtäköön käyntiin siis täysin uusin eväin!

"Ne jotka ovat tarpeeksi hulluja uskoakseen, että voivat muuttaa maailman, vielä tekevät sen." -Steve Jobs

Moni suostuisi kasvuun vaan ei kasvukipuihin.

Vuosi sitten elämä heitti käyntiin sellaisen vuoristoradan, josta jarrut olivat hajonneet aikaa sitten. Ainoa vaihtoehto oli napata kiinni laidoista ja puristaa rystyset valkoisena toivoen, että siitä kyydistä selviää. Ja siitä todella selviääkin. Vaikka välillä on menty yhtä pitkää alamäkeä, vuoristoradan rakenteiden kolistessa ja naristessa, hengitystä pidättäen, silmät kiinni tiukasti puristuneina on täytynyt luottaa, uskoa ja toivoa, että ylämäki vielä tulee.

Joinain päivinä ahdistaa niin,
Ettei uskalla hengittää.
Joinain päivinä on niin heikko olo,
Että pelkää hajoavansa muruiksi.
Joinain päivinä pysyy täysin hiljaa
Että padot eivät murtuisi ennen aikojaan.
Joinain päivinä kokee olevansa niin hukassa,
Että nipistää itseään tietääkseen olevansa hereillä.

- MadRan

Vuosi kääntyi järjettömän nopeasti jälleen syksyyn, ja siitä alkavaan talveen. Vaikka syksy onkin lempivuodenaikani, sen tulo muistutti vuoden kuluneen siitä kun vuoristorataan päätyi. Kolinan ja natinan kaikuessa tunnelin seinistä, oli ajoittain hyvin pieni luottamus, että tunnelin päässä näkyisi valoa. Vuosi täynnä erilaisia menetyksiä, loppuhuipentumana omat rakkaat kissani sairastuivat ja oli pakko päästää irti. Vaikka koko tämä menetysten sarja tekikin kipeää, en ole koskaan jäänyt neuvottomana tuleen makaamaan, joten päätin luoda valon tunnelin päähän aivan itse.

Kun alkoi tarkastella kaikkea oppimaansa ja kokemaansa, huomasi olevansa vahvempi kuin ennen. Näkevänsä eri tavalla ruskan sävyihin pukeutuvat puut, enää etäisesti lämmittävän auringon. Hiljalleen satavan lumen, pakkasen tuoksu ilmassa. Päästin irti vanhasta, pysähdyin hetkeen.
Kaiken menetetyn tilalle tullut paljon uutta, haaveita toteutettuna omalta listalta ihan huomaamattaan.

Sekaisin toivoa ja pelkoa.
Etelä pohjoisessa.
Ollapa kaunis ja peloton
Varma ja virheetön
Veden alainen maisema.
Ilma vailla suuntia.
Elämä silmissä virraten.
Täydellisen epätäydellinen.

– MadRan

Siinä hetkessä vuoristoradan kyyti pysähtyi. Yhtäkkiä palaset alkoivat loksahdella kohdilleen, kaiken mahdollisen suhteen! Vihdoin hahmottaen arjen askareet elämä tuntuikin siedettävältä. Eikä vain siedettävältä! Huomaan suuren eron siinä, miten yleisilmeeni on vaihtunut utuisen alakuloisesta onnelliseen seesteiseen hymyyn. Energiaa virtasi jostain selittämättömästä lähteestä. Jaksoin taas painaa sekä töissä, että yrityksen hommissa, että lapsen kanssa kotona kahden. Tulokset nähtävissä!

Kuva Hanna Stengård-Nybom

Sain valmiiksi suuritöisimmän neuleen, jonka olen ikinä loihtinut! Tämähän on yksi syy hiljaisuuteeni blogin osalta, tämä vaati hurjan määrän suunnittelua ja työtä. Neuletakki, jonka suunnittelin täysin itse ja toteutin ilman ohjetta. Niin ylpeähän tästä takista piti olla, että uskaltauduin olemaan itse mallina, kun Hanna Stengård-Nybom kuvasi takin Pimiö Loungessa Turussa.

Kuva Hanna Stengård-Nybom

Nyt elämässä on jälleen uusia käännekohtia, jotka vaativat perusteellista harkintaa. Tuuli puhaltaa, ja saattaa viedä minut rannikolta keskemmälle Suomea töiden perässä. Niin siinä käy, kun tuntee kuuluvansa johonkin. Päihdetyö kun on toinen kutsumukseni neuleiden ja yrittäjyyden ohella. Kun elämään tulee ihan eri merkityksiä.

Lakaten etsimästä,
Voi löytää enemmän,
Jokainen tie johtaa jonnekin.
Vasemmalle, oikealle, suoraan
Vaikka haparoiden kulkee,
Löytää aina perille kuitenkin.
Jarruja siellä täällä,
Polkaista uskaltaisipa kytkintä,
Vaihtaa vaihteen vapaalle.
Antaa virrata vain,
Luottaen mottorijarrutukseen.
Kuunnellen hiljaisuudessa
Sydämensä ääntä,
Antaa virrata vain.
Luottaen tien jatkuvan
Olemalla se joka on,
Täydellisen epätäydellinen,
Kuin hiomaton timantti.

- MadRan

Koukussa

Hiljaiseloa ollut jälleen. Tällä kertaa (jälleen) syynä selkä. Kyllä täytyy kiittää julkista terveydenhuoltoa, sillä yksityiseltä kun sai Buranareseptin käteen, tiesin että sillä en selviä. Aika pian selvisi kipujen syy - kookas välilevytyrä. Julkisella kuvattiin magneetilla kiireellisesti, ja tulosten jälkeen leikkausaikakin järjestyi kahden viikon sisään.

Leikkausta odotellessa sain vinkin Lapsiperheiden kotipalvelusta Turussa, ja sitä kautta nyt järjestyy kotiapua lapsen ja kodin hoitoon - kaikki ei enää kaadu miehen ja anopin sekä muun tukiverkon niskaan, vaikka heistä on ollutkin suuri apu. Mies hoivaa minkä ehtii, anoppi on ollut lapsen kanssa apuna. Lapsi innoissaan viettikin vajaan viikon mummin kanssa - ei ehtinyt äitiä paljoa ikävöimään. Onneksi. Sydämeni olisi särkynyt jos olisi poika itkenyt perääni alati.



Viikko sitten leikattiin tyrä pois ja niin olin vielä aamulla tarkkailuosastolla ja samana päivänä pääsin kotiin. Pahat hermokivut jäivät leikkaussaliin. Kotimatka Paaritaksilla fysioterapeutin ohjeistuksien jälkeen taittui mukavasti.



Makuullaan ja paikallaan olo ei todellakaan ole mua varten. Mökkihöperyys iskee viikon aikana ja pahasti. Nyt on pakko ottaa taas pari kuukautta rauhallisesti. En saa nostaa, kumartaa, taivuttaa, kiertää, istua pitkiä aikoja paikallaan - mutta se ei onneksi estä virkkaamista ja neulomista. Ei pysyisi pääkoppa kasassa muutoin!



Juuri ennen leikkausta sain vielä viimeisteltyä toukkapussin, valepalmikkoa ja Novitan Baby Wool lankaa hyödyntäen. Viikossa onkin sitten päässyt valmistumaan useampi työ virkaten:



Unirätti pienelle juuri syntyneelle tytölle valmistui melkein aikataulussaan. Täytyy olla kiitollinen siitä, että mies on ollut apuna ja jaksanut jopa käydä asioilla puolestani: haki lankaa kun sitä tarvitsin ja postitti pakkaamani tilaukset kun itse en liikkeelle päässyt.



Virkkaus ja neulominen onnistuu makuullaan, vaikka kyllä se hartioiden päälle ottaa. Ja se tuo mukanaan kivat päänsäryt.

Rusetteja on ihanan helppo ja nopea virkata, yllä olevat rusetit tulevat kiinni klemmareihin ja tämän tilauksen mukana lähtee kalenterikoru, kunhan saan istua sen verran että pääsen väkertämään fimomassan kanssa taas.



Olen iloinen, että nyt akuuteimmat tilaukset olivat pienitöisiä ja helppo toteuttaa makuuasennossa. Pienelle tytölle nukenvaunuihin sain toteuttaa omalla ohjeella (lue:ilman ohjetta) vaunulelun.



Vaikka suutarin lapsella ei ole kenkiä, nyt onnistuin toteuttamaan väliprojektina itselleni eilen ipad-pussukan. Jälleen täysin ilman erillistä ohjetta ja pakko kehua itseään - pussukasta tuli upea!

Toissapäivänä pääsin pienelle kävelylenkille yksin, ja huomasin luonnon heränneen kevääseen vihdoin kunnolla. Eilen pääsimme koko perheellä puistoon, eikä selkäkään siitä nokkiinsa ottanut.



Ps. Suurenmoinen kiitos tukijoukoilleni! Suuri kiitos kuuluu nyt myös tilaajille - teidän ansiostanne olen saanut toteuttaa mitä kauniimpia tuotoksia ja sillä olen saanut maksettua laskut, pojalle vaatetta ja omat sairaalakuluni.

Kiitos <3

Behind the scenes

Aloitin alkuvuodesta yhteistyön ihanan Hanna Stengård-Nybomin kanssa ja olen neulonut hänelle valokuvausrekvisiittaa vauvakuvauksiin. Tekemääni rekvisiittaa on nähtävissä Hannan instassa @hannasnyphotography.
Nyt pääsin eilen kuvauttamaan neulomani neuletakin (muunneltu Novitan lehden 1/17 ohjeesta) Hannalla ja mallina toimi rakas ystäväni Mira Jyläskoski. Se tunne kun katsoin Miran työskentelyä kameran edessä mallina ja Hannan kuvaamista, oli sanoinkuvaamattoman ihana. Hymyilin kuin heikkopäinen, niin onnelliseksi se hetki teki tämän arjen pyörityksessä.
Kuvista tuli loistavia:





Kiitos Hanna, kiitos Mira ❤️

Ps. Neuletakki on hieman muunneltu Novitan 1/2017 lehden ohjeesta, tätä samaa mallia en tee myyntiin - erilaiset neuletakit omalla sovelluksella kyllä teen!

Verkkokauppa vihdoin valmis!

Juttelinkin jo aiemmin unelmista, jotka liittyivät MadRan Neuleeseen. Yksi näistä unelmista koski verkkokaupan pystyyn saamista. Alkuvuodesta tein verkkosivut Villasukkakeräys Juhlavuotena Syntyville-kampanjaan, ja siitä sitten lähti idea tehdä itse samalla alustalla MadRan Neuleen sivut, joka johti verkkokauppa-ajatukseen.... Tuumasta toimeen ja nyt sivut ovat vihdoin käytössä!

MadRan Neule - Verkkokauppa

Sivuston ulkonäköön olen tyytyväinen, ja pyrin tekemään sivut mahdollisimman selkeäksi. Vasemmasta laidasta löytyy valikon lisäksi eri tuotekategoriat, hämmennyin itsekin kuinka paljon jo olenkaan tehnyt eri kategorioiden neuleita ja virkkuutöitä. Etusivulla ensimmäisenä näkyy uusimmat tuotteet, viimeisimmät jotka olen lisännyt verkkokauppaan. Oikealla sitten tervetulotoivotus ohjeiden kera ja yrittäjäesittely, jota testikäyttäjät toivoivat.

Tykästyin todella sivuston helppokäyttöisyyteen ja selkeyteen. Villasukat kauniissa pinossa esillä!

Heti saatavilla-osiossakin on hirmuinen liuta tuotteita!

Lelujakin on tullut neulottua tai virkattua jo melkoinen määrä!



Hurahdin Fimomassaan, ja keksin yhdistää Fimomassatouhut myös yritykseeni, joten nyt saatavilla on Fimomassasta tehtyjen korujen lisäksi myös erilaisia virkattuja ja neulottuja koruja tai avaimenperiä.

Yllätysten yllätys iski päin kasvoja siinä vaiheessa kun katsoin verkkokaupan tuotteiden kokonaismäärää: 78 tuotetta! Missä ihmeen välissä mä olenkaan kaikki ne tehnyt jo kertaalleen?

Kaksi tilaustakin olen jo verkkokaupan kautta saanut! Kyllä voi pieni ihminen olla intoa täynnä kuin ilmapallo!

Touhua riittää!

Laskin valmistuneet neuletyöt tältä vuodelta tänä aamuna ja tajusin, että 20 eri työtä on jo valmistunut. Vain tänä vuonna! Siitä määrästä alkaa jo olla ylpeä!  Tällä viikolla puikoilla on ollut miesten Suomisukat, tiskirätti ja naisten S-koon villatakki Novitan Aamu-langasta. Neuletakin takakappale valmistui jo aiemmin ja etukappaleet valmistuivat viime viikonloppuna. Hihatkin ovat jo puolessa välissä! Tajusin toissapäivänä hihoja neuloessani että pian tarvitsen nappeja takkiin.  Kuvassa neuletakin jo valmistunut takakappale alkutekijöissään.

 

Niinpä siis tuumasta toimeen ja Tuumaan! Turun keskustan Käsityökeskus Tuuman nappivalikoima on ihan omaa luokkaansa. Eilen sain ihastella niitä ihan rauhassa. Valehtelematta satoja erilaisia kauniita nappeja... valikoipa siitä sitten! Mukaan tarttui oransseja nappeja 10kpl, ja sen lisäksi ostin sinistä ja vihreää Dropsin Baby Merinoa mustikkapipoa varten.  Tuumasta tarttui 3 kassillista vauvojen suomi-sukkia mukaan, ja Lankamaailmassa odotti 10 säkillistä sukkia - vähintään! Villasukkakeräys juhlavuotena syntyville on ollut käynnissä pian jo vuoden ja Turun alueen keräysvastaavana oon toiminut alusta asti.

Viime vuonna Marraskuun alussa Turussa tilanne oli vain 2 paria sukkia ja ei aikaakaan kun yhtäkkiä koko Turun tavoite (4202) olikin jo täynnä! Yhä jatkuvalla syötöllä tulee hirmuisia määriä lisää sukkia  Turun keräyspisteisiin ja nyt yritänkin toimittaa Tampereelle, Poriin ja Helsinkiin sukkia minkä vain ehdin ja saan delegoitua. Eilen lähti Poriin 200 paria, Tampereelle on mennyt 459 paria ja Helsinkiin 200 paria. Turussa määrä on nyt 4351 paria sukkia, vaikka vuotta on roimasti jäljellä.

Villasukkakeräyksen nettisivut Tulin tehneeksi alkuvuodesta, ja nyt ylläpidän sivuja. Viikottain päivitän sukkatilanteet, ja ei enää paljoa puutu vuoden kokonaistavoitteesta! Hyvä Suomi!! Eilen kotiin päästyäni koin liiallista tarvetta aloittaa mustikkapipon neulomista, ja muutama rivi tulikin neulottua illalla kun poika nukahti. Dropsin Baby Merino on mielettömän ihana lanka! Pehmeää kuin pumpuli! Muutaman rivin neulottuani jatkoin miesten Suomisukkia, kantapäät valmistuvat pian. Mulla on molemmat sukat yhtäaikaa puikoilla Magic Loop-tekniikalla - tekniikkaa en vaihtaisi mihinkään! Nopeuttaa, yksinkertaistaa mun toimintaa, tekniikan oppikin suhteellisen nopeasti kun jaksoi yrittää. Perinteiset sukkapuikot jäivät siten toimettomiksi.

Tänään Suomisukat ja villatakki etenevät jälleen, rakastan tätä työtä! Ehkä illalla mustikkapipokin saa muutaman rivin... voihan neuloosi!

Tarina tilauksen takana

 

Tilauksia tähän mennessä on kertynyt 62, vuonna 2016 tilauksia tipahti 51 ja tänä vuonna tullut jo 11 tilausta. Minulle se on henkilökohtaisesti kovin suuri määrä, sillä käsin neulominen on hidasta verrattuna koneelliseen tuottamiseen.

Useammat tilauksista ovat olleet ns. erityisen ainutlaatuisia. Monia samanlaisia neuleita on myös tullut neulottua, kuten palmikkotossuja useampi pari. Minua ilahduttaa se, kuinka herkästi tilaaja osaa kertoa haaveensa esim. villasukkien tai jonkin muun neuleen suhteen. Se, kuinka loppupeleissä kuitenkin toteutus on suunniteltavissa yhdessä tilaajan kanssa aivan omalaatuiseksi kokonaisuudeksi.

Parhain ja omalaatuisin, erikoisin tilaukseni tähän mennessä on ehdottomasti eräältä hyvin paljon käsitöitä arvostavalta henkilöltä. Hän tilasi heti yrityksen perustamisen jälkeen itselleen kolmet (!) villasukat, sanoen että hinnasta viis! Hän oli siis valmis maksamaan siitä, että joku oikeasti tekee juuri toiveiden mukaiset villasukat. Yllättävän moni on valmis maksamaan uniikista neuleesta, mutta kovin monelle tilauksen teko kaatuu siihen hintaan, mikä on toki harmillista, mutta ymmärrettävää.

Tämä samainen tilaaja lähestyi minua viime kesän alkupuolella toiveena saada siskonpojalleen villatakki kuukauden päähän 1v syntymäpäivälahjaksi. Erikoisen tilauksesta teki se, mitä hän halusi villatakkiin. Toiveena oli Taffelin Juustonaksu-hahmo jollain tavalla toteutettuna villatakkiin. Ideat sinkoilivat mielessäni heti, ja ehdotinkin, että villatakki olisi pääpiirteittäin tummansininen ja toinen etukappale sekä hiha olisivat punaiset - tuoden minulle mieleen jonkin juustonaksu-pussin värit. Selkään silmukoisin juustonaksu-hahmon. Näin sovittiin, ja tilaaja jäi odottamaan minun vahvistustani sille, että voinko todella toteuttaa tämän idean.

Mitä tulee tällaisiin hahmoihin, brändeihin ja muihin vastaaviin - mä en voi neuloa esim. muumisukkia tai kettukarkkipipoa, saati sitten juustonaksu-hahmoa mihinkään neuleeseen ellei minulla ole siihen vaadittavaa lisenssiä tai lupaa. Muumien lisenssi ei ole yksinkertaisesti tällaiselle pienyrittäjälle kannattava, joten se ajatus on kuopattuna jo ennenkuin kukaan kerkeää sanomaan sanaa muumi. Sama koskee disney-hahmoja ja muita isoja brändejä.

Niinpä sitten kaivelin Taffelin sivustoa, ja löysin tiedon, että minun tulisi ottaa yhteyttä Orklaan. Soitin Orklan vaihteeseen, josta minut ohjattiin yhä uudelleen ja uudelleen eri ihmiselle, joista kukaan ei kuitenkaan voinut hoitaa asiaani. Lopulta minulle annettiin henkilön nimi, joka näitä asioita todella hoitaa ja kerrottiin, että hän lomailee. Laitoin heti sähköpostia tälle henkilölle ja yllätyksekseni hän vastasikin todella pian. Hän kysyi lisätietoja siitä, miten aion kyseisen neuletakin toteuttaa ja millaisen juustonaksu-hahmon haluan neuleeseen tehdä. Kun olin selventänyt hänelle ajatukseni, hän palasi asiaan ja kirjallisesti antoi minulle luvan käyttää juustonaksu-hahmoa neuletakissa ja mikäli tämä tuottaisi uusia tilauksia, katsottaisiin tarkempaa lisenssisopimusta asian suhteen.

Voitte vain kuvitella, kuinka innoissaan tilaaja oli, kun ilmoitin saaneeni luvan käyttää tätä hahmoa villatakissa. Ja niin alkoi neuleen työstäminen ja jo viikossa olin neulonut villatakin valmiiksi.

Juustonaksu-hahmon silmukoin jälkikäteen villatakin selkämykseen, ja tilaaja oli tyytyväinen lopputulokseen.

Tässä olikin taustalla tarina, jota päädyin kysymään tilauksen ollessa näinkin erikoislaatuinen. Tilaajan siskolle juustonaksut, juustonaksuhahmo ja kaikki mikä vain liittyikään juustonaksuihin oli erityisen tärkeäksi muodostunut asia ollut jo pitkään. Tilaaja perheineen on ideoinut tälle siskolle jos jonkinmoisia lahjoja liittyen juustonaksuihin. Ja niin sisko oli ilmaissut haaveensa, että toivoisi jonkin vaatteen tällä hahmolla koristettuna löytyvän hänen pojalleen, mutta etsinnät olivat melko tuloksettomia. Ja niin tilaaja sai antaa siskonpojalleen lahjaksi neuleen, jossa oli tämä suuresti ihannoitu juustonaksuhahmo silmukoituna selkään. Sisko oli ilahtunut ikihyviksi. Sain jälkeenpäin vielä viestin siitä, kuinka ihastuneita kaikki olivat villatakkiin. Paras ja suurin ilo mulle onkin se, kun tilaaja ilmaisee ihastuksensa valmiiseen neuleeseen. Kuinka mun mieltäni lämmittääkään se, että varpaat, kädet, pää, kaula tai joku läheinen pysyy lämpimänä tekemälläni neuleella, johon on ihastuttu samantien.

Unelmien äärellä

Ehkä olen tullut hieman hulluksi, mutta olen alkanut konkreettisesti unelmoida.

Suuristakin asioista. Ehkä saavuttamattomissakin olevista asioista. Asioista, joiden toteutus olisi aikalailla vain musta itsestäni kiinni. Onnistuminen ei ole taattua, mutta eipä sitä tiedä missä ollaan vuoden tai kahden kuluttua.

Unelmista olen saanut voimaa omiin päiviini, saanut iloa ja onnea - intoa. 

Ehkä ne ovat jollain tapaa puuttuneet mun arjesta jo jonkin aikaa.



Kuva Pinterestistä



Tavallaan tiettyjen isojen unelmien toteutuminen aiheutti mulle syystä tai toisesta kummallisen "tyhjiön".

Yhtäkkiä tajusin, että mullahan on jo kaikki mistä olin unelmoinut: perhe, oma talo, lemmikit, ammatti. Työpaikka. Toiminimikin. Kun kaikki olikin plakkarissa, tuli jokseenkin tyhjä olo.

Mitä seuraavaksi? Onko kaikki jo saavutettu?

Niin sitä vaan tottui unelmoimaan tietyistä asioista, kun vuosia ja vuosia haaveet ovat olleet ne samat. Sitten yhtäkkiä tavoiteltavaa ei enää olekaan samoilla osa-alueilla; sitten on sitä mitä tulee ylläpitää.

Yhtään vähättelemättä jo saavutettujen unelmien arvoa.

 

Silti elämässä pätee se kliseiden viidakosta poimittu: "siihen pitää olla tyytyväinen mitä jo on".

Jos sulkee silmänsä siltä, mitä on jo saavuttanut, ja miettii vain seuraavaa päivää, viikkoa, kuukausia, vuotta... Sitä, mitä "sitten joskus kun"... Silloin ei välttämättä tiedosta sitä hyvää joka siellä omassa elämässä jo on. Sen paljon puhutun hetkessä elämisen taidon kun osaisi!

Vaikka yllämainittu onkin täysin totta, kyllä se unelmointi kantaa. Unelmointi on ihanaa! Pessimisti ei pety, mutta optimisti näkee hyvää siellä sun täällä. Uskoo tulevaan. Jaksaa ylläpitää toivoa.

Nyt kun huomaan vihdoin unelmoivani jälleen, en enää mieti ikäviä asioita niin reilusti kuin aiemmin. Oli aika, jolloin en voinut miettiä mitään muuta kuin niitä ikäviä juttuja, olokin oli sen mukainen! Ennen pelkäsin huomista, nyt jaksan keskittyä nykyhetkeen.

Päässä pyörii nyt käsitöihin, etenkin MadRan Neuleeseen liittyviä unelmia. Pyörittelen mielessäni erilaisia sukkamalleja, mallistoja, tuotteita, ehkä jopa vähän suurempaakin kuin nykytilanteen tilauksesta tekeminen.



Kuva: Mama Dweeb



Ja se unelmointi saa mut jaksamaan arkea. Nyt kun olen oppinut todella olemaan myös läsnä arjessa, enkä vain elä siellä tulevassa niin unelmointi tuntuu ihan täysin erilaiselta kuin ennen. Vapauttavalta. Iloiselta. Joskus toki turhauttavalta, kun haluaisi kaiken nyt heti. Ennen tituleerasin itseäni hyvin kärsimättömäksi, kaikki-mulle-tänne-heti-nyt-ihmiseksi, ja viimeisen puolen vuoden aikana olenkin saanut huomata, että asia ei ole niin. Se tekee unelmista selkeämpiä. Viitsii vain mutustella mielessään asioita, kirjata ylös sinne ja tänne - kunnes joku päivä tapahtuu se toteutusvaihe:



Kuva: Quote Addicts



Mistä sinä unelmoit?