Yrittäjän arjen palapeli

Jo valmistunut neuletakki tekovaiheessa.

Joulu lähestyy hurjaa vauhtia. Tilauksia olisi tikutettavana vaikka kuinka paljon, ja tänään on jäljellä enää 8 työpäivää tänä vuonna! Vuosi lähenee loppuaan, ja vuoden 2018 tilauslista on jo alkanut täyttyä. Nyt enää tarvitaan uudet sisukset Käsityöyrittäjän DIY-kalenteriin, joka on ollut hyödyllinen apuväline kuluneen vuoden aikana. To do-listalle taas yksi tehtävä lisää. Ehtiihän tuon toki vielä Tammikuun puolellakin tehdä, sillä kun vuosi pärähtää käyntiin, olen kokopäivätyöstäni työtön. Ehdinpähän neulomaan kokopäiväisesti sen ajan, jonka joudun työttömänä viettämään. Oman itseni tuntien, en jää takapuolelleni istumaan ja odottamaan työmahdollisuuksien saapumista, vaan kaivan työmahdollisuudet vaikka harmaan kiven alta. Siksi en juurikaan ota stressiä vääjäämättä lähestyvästä työttömyydestä.

Konttineulekeeppi sovellettuna puikoilla.

Työmahdollisuuksia kuitenkin on avautumassa, ja edessä on uusia tuulia, jotka valehtelematta jännittävät kovasti. Rohkeus kuitenkin on sitä, että toimii vaikka pelottaisi. Tuulen suuntaa ei voi muuttaa, mutta purjeita voi säätää!

Neuletakki työn alla.

Arjen yhdistäminen kokopäivätyön ja lapsen- sekä kodinhoidon ohella yrittäjyyteen on ollut suuri haaste, kuten olen jo aiemmin maininnut. Kuudelta aamulla alkaa päivä, joka jatkuu töiden ja lapsen kuskaamisen osalta viiteen asti illalla. Töissä ehtii neulomaan tauoilla ja palavereissa.

Palaverin aikana virkattu juomapullolle suojus!

Palavereissa neulominen tai virkkaaminen pitää keskittymiskyvyn täydellä tehollaan, joten siitä on myös hyötyä työn kannalta! Lapsen kanssa vietettyinä iltoina ei kovin paljoa aikaa jääkään - iltatoimet vievät illan myöhään kahdeksaan ruuanlaittoineen, iltapaloineen ja siivouksineen. Iltaan jää näinollen vaihtelevasti tunti tai kaksi aikaa itselle - onneksi neulominen on mielekästä ja mukavaa tekemistä! Lapsivapaina iltoina ehdinkin paneutumaan töihin tehokkaammin, jolloin se on myös nautinnollisempaa. Viikonlopuista lapsen päiväuniaika ja ilta-aika ovatkin ainoat ajat, jolloin ehdin täysin keskittyä neulomiseen. Onhan siinäkin jo riittävästi, kun tekee 1-3h päivässä käsin töitä!

Soittorasiapehmo vauvalahjaksi

MadRan Neule 2v!

Tasan kaksi vuotta sitten MadRan Neule kirjattiin kaupparekisteriin ja sain Y-tunnukseni. Ja niin olinkin virallisesti käsityöyrittäjä!

Kaksi vuotta yrittäjyyttä takana, enkä ole katunut päivääkään tätä päätöstä! Facebookissa seuraajia 563, Instagramissa 581. Tilauksia kahden vuoden aikana yhteensä 120, neuleita- ja virkkuutöitä tehtynä lähemmäs 200! Paljosta haaveilin kaksi vuotta sitten, mutta tämä tilausten määrä on yllättänyt aivan totaalisesti! Vuoden 2017 aikana aukesi MadRan Neule - verkkokauppa, ja tilausten määrä yllätti niin, että jo heinäkuussa tilauslista loppuvuodelle oli tupaten täynnä!

Haasteellisimmaksi asiaksi käsityöyrittäjyydessä olen havainnut nyt kuluneen vuoden aikana kokopäivätyön ja sivutoimisen yrittäjyyden yhdistämisen, kun arjesta vastaa yksin. Oppia ikä kaikki, ei ole tarvinnut verottaa liikaa yöunista, jotta on saanut valmista aikaan. Oma hyvinvointi on tärkeä muistaa kuitenkin, että jaksaa hektistä arkea. Päivääkään en silti vaihtaisi pois!

Kahden vuoden ajalta seuraavat neuleet saavat tittelinsä:

Onnistunein:

Malli: Mira Jyläskoski, Kuva: Hanna Stengård-Nybom

Haasteellisin:

Malli: Yrittäjä itse, Kuva: Hanna Stengård-Nybom

 Aiheutti hampaiden kiristelyä:

Yllättävin onnistuminen:

 Erikoisin:

Suosituin:

 

Valokuvauksellisin:

 

Ensimmäinen oma ohje:

 

Kaunein oma design:

 

Kaunein vauvaneule:

 

Suloisin lelu:

Suloisin vauvalahja-paketti:

 

Ensimmäinen tilaus:

 Ensimmäinen alusta asti itse suunniteltu pehmolelu:

 Nostalgisin:

 Hauskin älynväläys:

Erikoisin paikka neuloa:

Jyväskylä, Killerin palloiluhalli

Onnistumisen iloa puolestaan tuottaa ihanat asiakkaat, uudet haasteelliset tilaukset ja onnistuminen neuletöissä. Kolmas vuosi pärähtäköön käyntiin siis täysin uusin eväin!

Käsityön hinta puhuttaa

Innostuin veroilmoituksen teon ja kirjanpidon tarkistamisen jälkeen myös tekemään laskelmia jo kuluneesta kolmesta kuukaudesta.

Puretaan tämä käsitöiden tekeminen yksinkertaisesti luvuiksi teillekin:

Kolmen kuukauden ajalla valmistuneita tilaustöitä on nyt 20.
Tilauksista olen laskuttanut 424,21e.

Simppelillä matikalla keskimäärin yksi tilaustyö maksaa noin 21,21e. Aika vähän!
Tilattujen neuleiden hinnat ovat tosiasiassa kyllä vaihdelleet 20-120e välillä.

Kolmen kuukauden aikana lankoihin ja muihin materiaaleihin on mennyt rahaa 293,45e.
Aika runsaasti, vai mitä? Tämä summa kyllä sisältää vielä maksamattomien tilauksien materiaalikuluja, joten ihan täysin vedenpitäväksi tämä vertailu ei tällä tule. Kertoo silti nykytilanteesta.

Jokatapauksessa, simppelillä matematiikalla 3kk:

• Laskutusta 424,21e 
• (Arvonlisävero 24% = 101,81e)
• Materiaaleihin 293,45e 
• Vähennyslaskulla tämä tekee pelkkää tuloa 130,76e/3kk 
• Laskutusta kuukausitasolla 141,40e
• Kuukausitasolla tulot ovat siis n. 43,6e, jos en vähennä tästä summasta tuota arvonlisäveroa, jonka säästän, jos vuositulot jostain syystä pomppaavatkin yli 10te. 

Otetaan huomioon, että neulon tilauksia muutamaa poikkeusta lukuunottamatta päivittäin. Aika vaihtelee 2-8h välillä. Joskus poikkeustilanteissa (niin ihanat poikkeukset, rakastan neulomista) saatan neuloa 10h päivässä. Hyvin harvoin. Tällä matikalla totesin, että laskutan tilauksista jokseenkin vähän! Silmiä avaavaa matematiikkaa? Tuntipalkaksi ei voi sanoa että kovin montaa euroa jäisi, josko kokonaista euroakaan. Jonain päivänä mä senkin vielä lasken.

Tämä pieni kuukausitulo jonka saan, mahdollistaa kuitenkin loppupeleissä mulle aika paljon; voin käyttää tulon lapsen vaatteisiin, leluihin, ruokaan taikka laskuihin tarvittaessa. Tai sitten saan säästettyä kuukaudessa 43,6e verran pahan päivän varalle.

Arvostan omaa aikaani. Arvostan omaa työtäni. On ihanaa, että käsityötä arvostavia ihmisiä vielä löytyy, vaikka kyllä hinnoilleni jotkut hampaita saattaisivatkin kiristellä. Jotta neuleita saisi myytyä, hinnan on oltava sellainen jonka suomalainen kuluttaja voi maksaa. Hinta ei voi olla liian alhainen, koska eihän mulle jää sitten mitään käteenkään tehdystä työstä. Hinnoittelu on hankalaa, ja pelisäännökseni olen muodostanut sen, että neuleen hinta on vähintään materiaalikulut x3. Siitä voi sitten rukata hintaa +- 5-20e sen mukaan, kuinka suuritöinen tai haastava neule on.

www.madranneule.com verkkokaupassani voit vilkaista millaisissa hinnoissa MadRan Neuleen tuotteet tällä hetkellä ovat.

Mitä itse olet mieltä käsin tehdyn neuleiden hinnoista?

Harrastelija vai yrittäjä?

Kuten olen aiemminkin maininnut, olen neulonut ala-asteelta asti enempi vähempi aina. Vuonna 2013 päätin tehdä ne lähes 20 paria villasukkia joululahjoiksi, ja sen jälkeen puikkojen kilinä ei ole loppuansa nähnyt. Vuonna 2014 neuloin raskaana ollessa syntyvälle vauvalleni neuleita. Pieni tauko oli paikallaan kun vauvan kanssa ensimmäiset kuukaudet menivät kuin siivillä. Siispä kun kesällä 2015 kun tartuin taas puikkoihin, kummasti sateli pyyntöjä tehdä villasukkia tai kaulaliinoja.  Kun aloin ottaa tilauksia vastaan enemmänkin harrastelijapohjalta, mua varoiteltiin siitä että neulomisesta tulee "pakkopullaa", eikä siitä enää nauti. Toisin kävi. Huomasin tehneeni sarjatuotantona kettuhuiveja ja villasukkia, josta kypsyi vihdoin idea perustaa toiminimi. Miksi?

Harrastelijana kuka vain voi tehdä tilauksesta aivan yhtälailla kuin toiminimellä. Verotukseen täytyy harrastelijankin ilmoittaa tuloista joita neulomalla saa, vaikka kyseessä olisi vain kaksi paria villasukkia. Harrastelijana myydessä tulisi myös pitää yksinkertaista kirjanpitoa: "tulot-menot=verotettava tulo". Alv-raja on 10te vuodessa, eli arvonlisäveroa ei tarvitse myydyistä tilittää verotoimistolle jos raja ei ylity. Karu totuus käsitöissä on se, että 10te vuosilaskutus on silti joskus hyvinkin kaukaa haettu. Tämän vuoksi harrastelijana käsitöiden tekeminen on aivan yhtä hyvä vaihtoehto kuin yrityksen/toiminimen perustaminen.
 
Kuva Quote Addicts

Yritysmuodosta riippuu mitä toiminta vaatii. Toiminimellä toimiminen on yksi helpoimmista yrittäjyyden muodoista - ainakin mun näkökulmasta. Mulla kun on toiminimellä toimimisessa pienet kulut, pääomaa ei tarvinnut muuta kuin toiminimen rekisteröimiskulut. Puikot mulla oli omasta takaa, täytyy siis vain hankkia tilauksiin lankoja. Voila! Yritys/toiminimi oli pystyssä. Yrittäjänä tai toiminimellä käsitöitä tehdessä on ehdotonta pitää kirjanpitoa ja tehdä veroilmoitus vähintään vuosittain. Useamminkin jos niikseen tulee. Yrittäjänä/toiminimellä toimiessa mulla on y-tunnus, joka ainakin oman kokemukseni perusteella lisää "luotettavuutta" asiakkaiden silmissä. Toiminta vaikuttaa ammattimaisemmalta. Toiminimen rekisteröinnin johdosta kukaan muu ei saa käyttää minulle rekisteröityä toiminimeä.  Vaikka varoittelua on kuulunut yhä: "entä jos siitä tulee tylsää pakertamista", uskon että jokaisessa työssä on juuri se puoli, että joskus sitä tekee vaikkei juuri tänään huvita. Mä en pelkää työtä. Palkkatöissäkin rivityöntekijänä tullee joskus eteen ne hetket jolloin se työ on sitä "pakertamista". Miksen haluaisi siis "pakertaa" sitä, mikä tuottaa kuitenkin loppujen lopuksi mulle suurinta nautintoa.
 
Kuva Pinterest

 Yllämainittuihin syihin nojaten silti totean sen yhden suurimman syyn siihen miksi itse ryhdyin yrittäjäksi: halusin olla yrittäjä. Vaikka vielä toistaiseksi käsitöillä en pystykään perhettä elättämään, ideoita on kymmeniä millä saisin toimintaani laajennettua. Laajennettua niin, että jokin kaunis päivä pääasiallinen tulonlähteeni olisi käsityöt, MadRan Neule. 

Unelmien äärellä

Ehkä olen tullut hieman hulluksi, mutta olen alkanut konkreettisesti unelmoida.

Suuristakin asioista. Ehkä saavuttamattomissakin olevista asioista. Asioista, joiden toteutus olisi aikalailla vain musta itsestäni kiinni. Onnistuminen ei ole taattua, mutta eipä sitä tiedä missä ollaan vuoden tai kahden kuluttua.

Unelmista olen saanut voimaa omiin päiviini, saanut iloa ja onnea - intoa. 

Ehkä ne ovat jollain tapaa puuttuneet mun arjesta jo jonkin aikaa.



Kuva Pinterestistä



Tavallaan tiettyjen isojen unelmien toteutuminen aiheutti mulle syystä tai toisesta kummallisen "tyhjiön".

Yhtäkkiä tajusin, että mullahan on jo kaikki mistä olin unelmoinut: perhe, oma talo, lemmikit, ammatti. Työpaikka. Toiminimikin. Kun kaikki olikin plakkarissa, tuli jokseenkin tyhjä olo.

Mitä seuraavaksi? Onko kaikki jo saavutettu?

Niin sitä vaan tottui unelmoimaan tietyistä asioista, kun vuosia ja vuosia haaveet ovat olleet ne samat. Sitten yhtäkkiä tavoiteltavaa ei enää olekaan samoilla osa-alueilla; sitten on sitä mitä tulee ylläpitää.

Yhtään vähättelemättä jo saavutettujen unelmien arvoa.

 

Silti elämässä pätee se kliseiden viidakosta poimittu: "siihen pitää olla tyytyväinen mitä jo on".

Jos sulkee silmänsä siltä, mitä on jo saavuttanut, ja miettii vain seuraavaa päivää, viikkoa, kuukausia, vuotta... Sitä, mitä "sitten joskus kun"... Silloin ei välttämättä tiedosta sitä hyvää joka siellä omassa elämässä jo on. Sen paljon puhutun hetkessä elämisen taidon kun osaisi!

Vaikka yllämainittu onkin täysin totta, kyllä se unelmointi kantaa. Unelmointi on ihanaa! Pessimisti ei pety, mutta optimisti näkee hyvää siellä sun täällä. Uskoo tulevaan. Jaksaa ylläpitää toivoa.

Nyt kun huomaan vihdoin unelmoivani jälleen, en enää mieti ikäviä asioita niin reilusti kuin aiemmin. Oli aika, jolloin en voinut miettiä mitään muuta kuin niitä ikäviä juttuja, olokin oli sen mukainen! Ennen pelkäsin huomista, nyt jaksan keskittyä nykyhetkeen.

Päässä pyörii nyt käsitöihin, etenkin MadRan Neuleeseen liittyviä unelmia. Pyörittelen mielessäni erilaisia sukkamalleja, mallistoja, tuotteita, ehkä jopa vähän suurempaakin kuin nykytilanteen tilauksesta tekeminen.



Kuva: Mama Dweeb



Ja se unelmointi saa mut jaksamaan arkea. Nyt kun olen oppinut todella olemaan myös läsnä arjessa, enkä vain elä siellä tulevassa niin unelmointi tuntuu ihan täysin erilaiselta kuin ennen. Vapauttavalta. Iloiselta. Joskus toki turhauttavalta, kun haluaisi kaiken nyt heti. Ennen tituleerasin itseäni hyvin kärsimättömäksi, kaikki-mulle-tänne-heti-nyt-ihmiseksi, ja viimeisen puolen vuoden aikana olenkin saanut huomata, että asia ei ole niin. Se tekee unelmista selkeämpiä. Viitsii vain mutustella mielessään asioita, kirjata ylös sinne ja tänne - kunnes joku päivä tapahtuu se toteutusvaihe:



Kuva: Quote Addicts



Mistä sinä unelmoit?

Elämä on?

Hilirimpsis ja hurlumhei! Jopas jotakin, kiirusta on pitänyt - hiljaisuuskin sen kertonee.

Rankka oli syksy. Kaikin puolin. Töitä, tuhansia kilometrejä, arkea, lähes kaksivuotiaan omaa tahtoa, tilauksia, neulomista, kirjanpitoa - kaiken muun lisäksi. Rankka alkuvuosi, johon kuului työpaikan vaihdosta, useita satoja ajettuja kilometrejä lisää, jälleen se arki, sairaslomaa, kaksivuotiaan alkavaa uhmaa kun mikään ei maistu ja mitään ei haluta...

Tästä hektisyydestä syntyi se tunne, että kaikki kaatuu päälle. Siinä tilanteessa ei auttanut muu kuin eläminen hetki kerrallaan. Antautua sille, että elämässä sattuu ja tapahtuu vaikket haluaisi. Kun joudut kohtaamaan pelot ja surut, joiden kanssa et koskaan olisi voinut kuvitella joutuvasi elämään.

Tuntui että jouduin tavallaan keksimään itseni uudelleen. Mä hävisin johonkin - melkoisen konkreettisesti. Tunsin hukkuvani kaiken alle, enkä enää tiennyt kuka mä sisimmässäni olen, mitä mä haluan. Elämä heitti häränpyllyä juuri kun sitä vähiten odotti, ja siinä sitä sitten joutui miettimään mihin suuntaan tästä lähdetään... Tietämättä mikä suunta johtaa oikeasti miellyttävään lopputulokseen - mahdollisimman nopeasti.

Neulominen. Virkkaus. Käsityöt. Kalenterimania. Ystävät. Perhe.

Nämä pitivät mut pinnalla silloinkin kun teki mieli viskata kaikki muu nurkkaan ja vaan jäädä paikoilleen odottamaan että myrsky laantuu. Aiemmin päivästä toiseen elämästä mukavaa on tehnyt, että on ollut jotakin mielekästä - josta aina on nauttinut.

Vaikka kaiken loskan keskellä sitä värit häipyy itse kunkin kasvoilta, eikä mikään tunnukaan enää samalta.

Maaliskuu! Aika hävisi jonnekin. Aurinko alkaa paistaa. Linnut laulaa. Sen ilmoittaa kaksivuotiaskin tomerasti ulkona. Valmiita neuleita tälle vuodelle jo 15. Niistä lisää joskus muulloin. Luettuja kirjoja jopa kaksin kappalein, mikä on saavutus ihmiselle joka unohti lukemisesta saatavan nautinnon jonnekin ruuhkavuosiin. Askartelua. Ystävien tapaamisia. Kaksivuotias, joka hihkaisee "pusu" ja moiskauttaa märän suukon kasvoille. Erittäin märän sellaisen.

Vihdoin koen päässeeni pisteeseen, jossa ainoa ajatus päivän aikana ei enää ole se, miten tästä päivästä selviän.

Kuva Googlen kautta

Pisteeseen, jossa voin todeta että tunnen itseni ensimmäistä kertaa elämässäni itsevarmaksi, kaikesta epävarmuudesta huolimatta.

Kaksi erilaista työskentelytapaa

Pian häämöttää toiminimen perustamisen ensimmäinen vuosipäivä! Mihin aika onkaan hävinnyt?

Yrittäjyys on ollut mukavaa. Huonojakin puolia tähän tietty mahtuu, mutta onneksi näin pienellä toiminnalla vielä ei niitä huonoja kasaudu liiaksi asti. Kuluneen vuoden aikana olen kokeillut kahta erilaista toimintatapaa, millä saisin työstä itselleni mahdollisimman jouhevaa, mukavaa ja mielekästä.

1. Ensimmäisenä päädyin tekemään montaa tilausta samaan aikaan, parhaimmillaan keskeneräisiä tilauksia on ollut kymmenen, ja niitä valmistui hyvin tasaiseen tahtiin. Jossain vaiheessa tämä toimintatapa alkoi tökkiä, sillä se tunne, että niin monta työtä on kesken oli jokseenkin lamaannuttava. Välillä oli päiviä kun en saanut poimittua käteeni yhtäkään ainutta tilausta, sillä ajatus kymmenestä keskeneräisestä työstä sai kavahtamaan. Mukavinta kuitenkin oli se, että jos yksi tietty tilaus ja sen tekeminen ei ollutkaan "sen päivän juttu", oli helppo jatkaa jotain toista tilausta. 

Tästä tulee mieleen se kun lähdin toteuttamaan pian tasan vuosi sitten lokakuun alussa tulleita tilauksia. Viidet tennarisukat tilattiin isänpäivälahjaksi - minähän lupauduin. 

Päätin tuolloin, että teen kaikki viisi samassa tahdissa. Tennarisukat eivät olleet kovin pienitöiset! Välillä meinasi usko loppua, mutta mä selvisin siitä ja viidet tennarisukat lähtivät maailmalle isänpäiväksi. 

2. Nyt olen siirtämässä toimintaa pikkuhiljaa "tilaus kerrallaan"-mentaliteettiin. Ensin yritän viimeistellä jo keskeneräiset tilaukset aikataulussa joka on sovittu tilaajien kanssa, jonka jälkeen vastaanotetut tilaukset neulon tai virkkaan järjestyksessä. Keskeneräisiä tilauksia saisi olla kerrallaan max 2kpl. Se voinee olla loogisin tapa kuitenkin toteuttaa mahdollisimman tuottavasti ja mukavasti. 

Tätä olenkin jo aiemmin soveltanut vielä harrastelija-vaiheessa ollessani. Sain viime syksynä suuren kasan tilauksia lasten kettuhuiveista, ja jokaiselle halukkaalle jaoin ns. vuoronumeron. Tein yhden tilaajan huivin/huivit kerrallaan ja siirryin jonossa seuraavaan. Se toimi. 

Vilkaisu käsityöyrittäjän arkeen

Hyvää alkanutta syksyä! Kesä meni ihan hujauksessa ohitse! Sain kesätöitä, joten heinäkuu kokonaisuudessaan menikin vain sairaanhoitajana päihdepoliklinikalla töitä tehden. Ei sitä enää jaksanut päivän päätteeksi paljoa käsitöitä tehdä... Elokuun alusta asti olen nyt sitten jälleen ollut kotosalla, ja jatkanut tilauksia pikkuhiljaa eteenpäin. Nyt opintoni on opiskeltu, ja enää odotellaan että saan nimen paperiin, jonka jälkeen olen valmis sairaanhoitaja!

Viime viikko oli hyvin järjestelmällisesti alkuun ihan raakaa työtä, jonka jälkeen loppuviikko menikin muissa puuhissa tai perheen kanssa hyvin kokonaisvaltaisesti. Käsityöyrittäjänä toimiminen on ollut parhaimmillaan sivutoimista, mutta nyt tilauksia on ollut sen verran, että välillä saa painaa ihan täyttäkin viikkoa jos vaan jaksaa. 

Maanantai 15.8

7.30 

Aamu alkaa herätyskellon pirinällä. Puen itseni, lapsen ja lähden kohti päiväkotia. Tarhassa poika tarrautuu minuun, eikä haluaisi jäädä. Mieli kuitenkin muuttuu onneksi pian, ja hän jää hyvin mielin aamiaiselle. 

8.30 

Saavun kotiin, keitän kahvia, teen aamiaisen. Ensimmäisenä heti aamiaisen jälkeen katson tilauslistani läpi, ja hoidan muut juoksevat paperiasiat. Niihin kuuluu mm. Tilausvahvistusten lähettäminen, laskujen teko, sekä tilin tarkastaminen ja postitusasiat. 

9.30

Sähköpostiin tulee useampi ilmoitus työpaikkavahdilta, että hakuehtojeni mukaisia työilmoituksia on tullut te-toimiston sivuille. Lähetin muutaman työhakemuksen.

10.30

Paperityöt ja työnhaku hoidettu, seuraavaksi tilausten kimppuun. Asetin viikolle tavoitteeksi saada neljä tilausta valmiiksi. Tämän viikon työlistalla on siis pehmoleluyksisarvinen, panda-avaimenperä/kalenterikoriste, punottu tuttinauha ja kahvikuppi-avaimenperä/kalenterikoriste.

11.00-12.00

Kerin lankaa isoa kaulahuivitilausta varten uudelleen, jotta lanka on käypää neulekoneeseeni.

Pidin lounastauon puolilta päivin, kerittyäni seitsemän kerää lankaa.

'

12.30-16.00

Sitten virkkaan koko iltapäivän yksisarvista. 

16.00-19.30

Haemme miehen kanssa lapsen tarhasta ja vietämme yhteistä perheaikaa.

20.00

Jatkan yksisarvisen parissa ja saan sen valmiiksi.

Tiistai 16.8

9.00-12.00

Kaikkien aamutoimien jälkeen (7.30 alkaen, kuten eilenkin) aloitan tilauksen tekemisen, ja nyt paneudun punottuun tuttinauhaan. Ohje onkin haastavampi kuin luulin ja hetki aikaa menee selvittää, miten nauha tehdäänkään. Lopulta tajuan jo osanneeni solmia solmut joita ohjeessa tarvittiin, mutta ohjeistuksesta en vain ymmärtänyt sitä. Puolilta päivin pidän jälleen lounastaukoni.

12.30-16.00

Solmuin punottu tuttinauha ja kahvikuppi-avaimenperä valmistuivat.

Keskiviikko

9.00-12.00

Aamutoimien jälkeen aamu alkoi panda-avaimenperän/kalenterikorun työstämisellä. 

Pandakin oli haasteellinen, sillä ohjetta niin pieneen ja juuri minun käyttämilleni langanvahvuuksille löytynyt. Päätin tehdä ohjeen sitten itse. Puolilta päivin pidin jälleen lounastauon, mukavaksi rutiiniksi jo muodostunut.

12.30-16.00

Panda valmistui ja sain kerittyä lisää lankaa.

Työviikon tavoite tuli saavutettua siis keskiviikkona. Katsotaan kuinka tämän viikon tavoitteen käy!

Tällä viikolla työstän kahta kahvikuppi-avaimenperää, isoa kaulahuivitilausta, metsänvihreitä villasukkia, ja mohair-villaista kaulahuivia. Tavoitteena on saada kaksi tilausta valmiiksi tällä viikolla. 

Sorvin äärellä

Mikä on paras tapa aloittaa aamu? Minulle se on kupillinen kahvia omassa rauhassa kun lapsi vielä nukkuu ja mies on sorvin ääressä.

Tämä aamu alkaa palmikkotossujen varren kutomisella kaksinkertaisella harmaalla 7-veljestä langalla. Työpiste tänään olohuoneen sohvapöytä ja telkkarista voi laittaa Pretty Little Liars-sarjan ensimmäisen tuotantokauden jaksoja pyörimään. Tämä se vasta on elämää.

Jouluun on enää vain muutama hassu päivä, ja sitten voikin aloittaa jouluyöstä juhannusyöhön-haasteen, ns. Jyjy2016-haasteen. Tästä lisää myöhemmin! :)

Vaikkei lunta olisikaan, koitetaan luoda joulufiilistä leipomalla kuluvien päivien aikana vielä pipareita ja siivoamalla, jotta koti tuoksuisi joululta ja saataisiin lämmin tunnelma joulun ajan rentoutumiselle.