MadRan Neule 2v!

Tasan kaksi vuotta sitten MadRan Neule kirjattiin kaupparekisteriin ja sain Y-tunnukseni. Ja niin olinkin virallisesti käsityöyrittäjä!

Kaksi vuotta yrittäjyyttä takana, enkä ole katunut päivääkään tätä päätöstä! Facebookissa seuraajia 563, Instagramissa 581. Tilauksia kahden vuoden aikana yhteensä 120, neuleita- ja virkkuutöitä tehtynä lähemmäs 200! Paljosta haaveilin kaksi vuotta sitten, mutta tämä tilausten määrä on yllättänyt aivan totaalisesti! Vuoden 2017 aikana aukesi MadRan Neule - verkkokauppa, ja tilausten määrä yllätti niin, että jo heinäkuussa tilauslista loppuvuodelle oli tupaten täynnä!

Haasteellisimmaksi asiaksi käsityöyrittäjyydessä olen havainnut nyt kuluneen vuoden aikana kokopäivätyön ja sivutoimisen yrittäjyyden yhdistämisen, kun arjesta vastaa yksin. Oppia ikä kaikki, ei ole tarvinnut verottaa liikaa yöunista, jotta on saanut valmista aikaan. Oma hyvinvointi on tärkeä muistaa kuitenkin, että jaksaa hektistä arkea. Päivääkään en silti vaihtaisi pois!

Kahden vuoden ajalta seuraavat neuleet saavat tittelinsä:

Onnistunein:

Malli: Mira Jyläskoski, Kuva: Hanna Stengård-Nybom

Haasteellisin:

Malli: Yrittäjä itse, Kuva: Hanna Stengård-Nybom

 Aiheutti hampaiden kiristelyä:

Yllättävin onnistuminen:

 Erikoisin:

Suosituin:

 

Valokuvauksellisin:

 

Ensimmäinen oma ohje:

 

Kaunein oma design:

 

Kaunein vauvaneule:

 

Suloisin lelu:

Suloisin vauvalahja-paketti:

 

Ensimmäinen tilaus:

 Ensimmäinen alusta asti itse suunniteltu pehmolelu:

 Nostalgisin:

 Hauskin älynväläys:

Erikoisin paikka neuloa:

Jyväskylä, Killerin palloiluhalli

Onnistumisen iloa puolestaan tuottaa ihanat asiakkaat, uudet haasteelliset tilaukset ja onnistuminen neuletöissä. Kolmas vuosi pärähtäköön käyntiin siis täysin uusin eväin!

Harrastelija vai yrittäjä?

Kuten olen aiemminkin maininnut, olen neulonut ala-asteelta asti enempi vähempi aina. Vuonna 2013 päätin tehdä ne lähes 20 paria villasukkia joululahjoiksi, ja sen jälkeen puikkojen kilinä ei ole loppuansa nähnyt. Vuonna 2014 neuloin raskaana ollessa syntyvälle vauvalleni neuleita. Pieni tauko oli paikallaan kun vauvan kanssa ensimmäiset kuukaudet menivät kuin siivillä. Siispä kun kesällä 2015 kun tartuin taas puikkoihin, kummasti sateli pyyntöjä tehdä villasukkia tai kaulaliinoja.  Kun aloin ottaa tilauksia vastaan enemmänkin harrastelijapohjalta, mua varoiteltiin siitä että neulomisesta tulee "pakkopullaa", eikä siitä enää nauti. Toisin kävi. Huomasin tehneeni sarjatuotantona kettuhuiveja ja villasukkia, josta kypsyi vihdoin idea perustaa toiminimi. Miksi?

Harrastelijana kuka vain voi tehdä tilauksesta aivan yhtälailla kuin toiminimellä. Verotukseen täytyy harrastelijankin ilmoittaa tuloista joita neulomalla saa, vaikka kyseessä olisi vain kaksi paria villasukkia. Harrastelijana myydessä tulisi myös pitää yksinkertaista kirjanpitoa: "tulot-menot=verotettava tulo". Alv-raja on 10te vuodessa, eli arvonlisäveroa ei tarvitse myydyistä tilittää verotoimistolle jos raja ei ylity. Karu totuus käsitöissä on se, että 10te vuosilaskutus on silti joskus hyvinkin kaukaa haettu. Tämän vuoksi harrastelijana käsitöiden tekeminen on aivan yhtä hyvä vaihtoehto kuin yrityksen/toiminimen perustaminen.
 
Kuva Quote Addicts

Yritysmuodosta riippuu mitä toiminta vaatii. Toiminimellä toimiminen on yksi helpoimmista yrittäjyyden muodoista - ainakin mun näkökulmasta. Mulla kun on toiminimellä toimimisessa pienet kulut, pääomaa ei tarvinnut muuta kuin toiminimen rekisteröimiskulut. Puikot mulla oli omasta takaa, täytyy siis vain hankkia tilauksiin lankoja. Voila! Yritys/toiminimi oli pystyssä. Yrittäjänä tai toiminimellä käsitöitä tehdessä on ehdotonta pitää kirjanpitoa ja tehdä veroilmoitus vähintään vuosittain. Useamminkin jos niikseen tulee. Yrittäjänä/toiminimellä toimiessa mulla on y-tunnus, joka ainakin oman kokemukseni perusteella lisää "luotettavuutta" asiakkaiden silmissä. Toiminta vaikuttaa ammattimaisemmalta. Toiminimen rekisteröinnin johdosta kukaan muu ei saa käyttää minulle rekisteröityä toiminimeä.  Vaikka varoittelua on kuulunut yhä: "entä jos siitä tulee tylsää pakertamista", uskon että jokaisessa työssä on juuri se puoli, että joskus sitä tekee vaikkei juuri tänään huvita. Mä en pelkää työtä. Palkkatöissäkin rivityöntekijänä tullee joskus eteen ne hetket jolloin se työ on sitä "pakertamista". Miksen haluaisi siis "pakertaa" sitä, mikä tuottaa kuitenkin loppujen lopuksi mulle suurinta nautintoa.
 
Kuva Pinterest

 Yllämainittuihin syihin nojaten silti totean sen yhden suurimman syyn siihen miksi itse ryhdyin yrittäjäksi: halusin olla yrittäjä. Vaikka vielä toistaiseksi käsitöillä en pystykään perhettä elättämään, ideoita on kymmeniä millä saisin toimintaani laajennettua. Laajennettua niin, että jokin kaunis päivä pääasiallinen tulonlähteeni olisi käsityöt, MadRan Neule. 

Kaksi erilaista työskentelytapaa

Pian häämöttää toiminimen perustamisen ensimmäinen vuosipäivä! Mihin aika onkaan hävinnyt?

Yrittäjyys on ollut mukavaa. Huonojakin puolia tähän tietty mahtuu, mutta onneksi näin pienellä toiminnalla vielä ei niitä huonoja kasaudu liiaksi asti. Kuluneen vuoden aikana olen kokeillut kahta erilaista toimintatapaa, millä saisin työstä itselleni mahdollisimman jouhevaa, mukavaa ja mielekästä.

1. Ensimmäisenä päädyin tekemään montaa tilausta samaan aikaan, parhaimmillaan keskeneräisiä tilauksia on ollut kymmenen, ja niitä valmistui hyvin tasaiseen tahtiin. Jossain vaiheessa tämä toimintatapa alkoi tökkiä, sillä se tunne, että niin monta työtä on kesken oli jokseenkin lamaannuttava. Välillä oli päiviä kun en saanut poimittua käteeni yhtäkään ainutta tilausta, sillä ajatus kymmenestä keskeneräisestä työstä sai kavahtamaan. Mukavinta kuitenkin oli se, että jos yksi tietty tilaus ja sen tekeminen ei ollutkaan "sen päivän juttu", oli helppo jatkaa jotain toista tilausta. 

Tästä tulee mieleen se kun lähdin toteuttamaan pian tasan vuosi sitten lokakuun alussa tulleita tilauksia. Viidet tennarisukat tilattiin isänpäivälahjaksi - minähän lupauduin. 

Päätin tuolloin, että teen kaikki viisi samassa tahdissa. Tennarisukat eivät olleet kovin pienitöiset! Välillä meinasi usko loppua, mutta mä selvisin siitä ja viidet tennarisukat lähtivät maailmalle isänpäiväksi. 

2. Nyt olen siirtämässä toimintaa pikkuhiljaa "tilaus kerrallaan"-mentaliteettiin. Ensin yritän viimeistellä jo keskeneräiset tilaukset aikataulussa joka on sovittu tilaajien kanssa, jonka jälkeen vastaanotetut tilaukset neulon tai virkkaan järjestyksessä. Keskeneräisiä tilauksia saisi olla kerrallaan max 2kpl. Se voinee olla loogisin tapa kuitenkin toteuttaa mahdollisimman tuottavasti ja mukavasti. 

Tätä olenkin jo aiemmin soveltanut vielä harrastelija-vaiheessa ollessani. Sain viime syksynä suuren kasan tilauksia lasten kettuhuiveista, ja jokaiselle halukkaalle jaoin ns. vuoronumeron. Tein yhden tilaajan huivin/huivit kerrallaan ja siirryin jonossa seuraavaan. Se toimi.