Näytetään tekstit, joissa on tunniste käsityöyrittäjyys. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste käsityöyrittäjyys. Näytä kaikki tekstit

24.5.2017

Koukussa

Hiljaiseloa ollut jälleen. Tällä kertaa (jälleen) syynä selkä. Kyllä täytyy kiittää julkista terveydenhuoltoa, sillä yksityiseltä kun sai Buranareseptin käteen, tiesin että sillä en selviä. Aika pian selvisi kipujen syy - kookas välilevytyrä. Julkisella kuvattiin magneetilla kiireellisesti, ja tulosten jälkeen leikkausaikakin järjestyi kahden viikon sisään.

Leikkausta odotellessa sain vinkin Lapsiperheiden kotipalvelusta Turussa, ja sitä kautta nyt järjestyy kotiapua lapsen ja kodin hoitoon - kaikki ei enää kaadu miehen ja anopin sekä muun tukiverkon niskaan, vaikka heistä on ollutkin suuri apu. Mies hoivaa minkä ehtii, anoppi on ollut lapsen kanssa apuna. Lapsi innoissaan viettikin vajaan viikon mummin kanssa - ei ehtinyt äitiä paljoa ikävöimään. Onneksi. Sydämeni olisi särkynyt jos olisi poika itkenyt perääni alati.



Viikko sitten leikattiin tyrä pois ja niin olin vielä aamulla tarkkailuosastolla ja samana päivänä pääsin kotiin. Pahat hermokivut jäivät leikkaussaliin. Kotimatka Paaritaksilla fysioterapeutin ohjeistuksien jälkeen taittui mukavasti.



Makuullaan ja paikallaan olo ei todellakaan ole mua varten. Mökkihöperyys iskee viikon aikana ja pahasti. Nyt on pakko ottaa taas pari kuukautta rauhallisesti. En saa nostaa, kumartaa, taivuttaa, kiertää, istua pitkiä aikoja paikallaan - mutta se ei onneksi estä virkkaamista ja neulomista. Ei pysyisi pääkoppa kasassa muutoin!



Juuri ennen leikkausta sain vielä viimeisteltyä toukkapussin, valepalmikkoa ja Novitan Baby Wool lankaa hyödyntäen. Viikossa onkin sitten päässyt valmistumaan useampi työ virkaten:



Unirätti pienelle juuri syntyneelle tytölle valmistui melkein aikataulussaan. Täytyy olla kiitollinen siitä, että mies on ollut apuna ja jaksanut jopa käydä asioilla puolestani: haki lankaa kun sitä tarvitsin ja postitti pakkaamani tilaukset kun itse en liikkeelle päässyt.



Virkkaus ja neulominen onnistuu makuullaan, vaikka kyllä se hartioiden päälle ottaa. Ja se tuo mukanaan kivat päänsäryt.

Rusetteja on ihanan helppo ja nopea virkata, yllä olevat rusetit tulevat kiinni klemmareihin ja tämän tilauksen mukana lähtee kalenterikoru, kunhan saan istua sen verran että pääsen väkertämään fimomassan kanssa taas.



Olen iloinen, että nyt akuuteimmat tilaukset olivat pienitöisiä ja helppo toteuttaa makuuasennossa. Pienelle tytölle nukenvaunuihin sain toteuttaa omalla ohjeella (lue:ilman ohjetta) vaunulelun.



Vaikka suutarin lapsella ei ole kenkiä, nyt onnistuin toteuttamaan väliprojektina itselleni eilen ipad-pussukan. Jälleen täysin ilman erillistä ohjetta ja pakko kehua itseään - pussukasta tuli upea!

Toissapäivänä pääsin pienelle kävelylenkille yksin, ja huomasin luonnon heränneen kevääseen vihdoin kunnolla. Eilen pääsimme koko perheellä puistoon, eikä selkäkään siitä nokkiinsa ottanut.



Ps. Suurenmoinen kiitos tukijoukoilleni! Suuri kiitos kuuluu nyt myös tilaajille - teidän ansiostanne olen saanut toteuttaa mitä kauniimpia tuotoksia ja sillä olen saanut maksettua laskut, pojalle vaatetta ja omat sairaalakuluni.

Kiitos <3




16.4.2017

Mitä useampi kokki, sen sakeampi soppa

"Kaksivuotias on kuin tehosekoitin ilman kantta" - Tuttu tunne? Voi kyllä.



Kun arjessa touhuaa kokopäiväinen sairaanhoitaja joka toimii myös sivutoimisena käsityöyrittäjänä, vuorotyössä käyvä mies ja kaksivuotias poika, on kotikin välillä enemmänkin kuin sen näköinen että elämää riittää. Lisätään soppaan kaksi isoa kollikissaa ja kaksi koiraa, niin on hyvä sotku saatu aikaan vain parissakin tunnissa. Valehtelematta vartissakin.
Mulla ei todellakaan riitä motivaatiota ja paljon puhuttua flow'ta jos koti ei ole edes jokseenkin siisti - ei neulomiseenkaan. Puhumattakaan mistään muusta. Kaksivuotias levittää lelunsa tehokkaasti alle vartissa ympäri alakertaa, eläimistä lähtee karvaa ja koirat tuovat sisälle hiekkaa ja lehtiä. Kissat ovat sisällä, ja vaikka suhteellisen hyvä ratkaisu hiekkalaatikon piilottamiseen on, aina sitä kissanhiekkamurua löytyy jostain.
Yritäpä siinä sitten tehdä neuleita tilaustyönä kun karvapallot liitää ympäri kämppää, hiekka narskuu eteisessä jalkojen alla ja lapsi nakkelee legoja - välillä vetelee lankakerää pussista lattialle... Ei. Ei todellakaan toimi.
Meillä siisteydestä huolehtii mun ja miehen lisäksi tottakai ohjattuna poikakin. Mä pyrin pyyhkimään pölyt, imuroimaan ja moppaamaan viikottain, välillä tuntuu ettei sekään riitä. Joka päivä kerätään lelut takaisin laatikkoon, sillä ei tuon sekamelskan keskellä jaksa keskittyä erkkikään. Joskus riittää kun lelut saa kasaan, vähän siivottua niin jaksaa keskittyä muuhunkin.

Viikkosiivoukseen ei tuhraannu liikaa aikaa, kun vietämme aikaa lähinnä alakerrassa. Näinollen olen priorisoinut viikkosiivouksen koskemaan vain alakertaa, jos muuhun ei ole aikaa. Pölyt pyyhin pölyhuiskalla, varsi-imurilla vetelen pölyt ja karvat pois ja sitten moppaan pikaisesti koirien jättämät läiskät lattiasta. Ja niin kämppä kiiltää - sekunnin!
Välillä löydän itseni haaveilemasta siitä, että voisin joku kaunis päivä ulkoistaa koko talon perusteellisen siivouksen jollekulle muulle edes kerran silloin tällöin, jotta ylläpitosiivous olisi helpompaa. Valehtelematta mulla ei riitä aikaa pestä ikkunoita joita en uskalla yksin edes avata, siivota talon molempia kerroksia lattiasta kattoon.
Aloitin ison projektin, jolla ei loppua näy tämän tavarapaljouden keskellä. Konmari kiehtoo, mutta sillekin täytyisi löytyä jostain raosta aikaa ja jaksamista. Lähdinpä lievemmästä liikkeelle. Huone kerrallaan, kaappi ja laatikosto kerrallaan vähennän pois kaiken turhan. Tarpeettomat kirppikselle tai kierrätykseen, rikkinäiset "tällä on vielä tunnearvoa"-tittelin saaneet asiat hävitykseen asianmukaisesti.
Kun sen projektin joskus valmiiksi saan, aion ulkoistaa suursiivouksen viimeistelyn jollekulle muulle. Ihan vaan koska haluan ja koska voin. Kun kerta olen itse yrittäjä, ja suosin suomalaista, olen jo valikoinut tähän tarkoitukseen sen kenelle aion tämän perusteellisen siivouksen ulkoistaa. Kotisiivous Turku palvelut vaikuttavat hyviltä, ja hintakaan ei huimaa päätä kun neliöitä kuitenkin on aika paljon, kahdessa kerroksessa. Ehkä sitten vihdoinkin ikkunatkin tulee pestyä... ;)

14.4.2017

Behind the scenes



Aloitin alkuvuodesta yhteistyön ihanan Hanna Stengård-Nybomin kanssa ja olen neulonut hänelle valokuvausrekvisiittaa vauvakuvauksiin. Tekemääni rekvisiittaa on nähtävissä Hannan instassa @hannasnyphotography.
Nyt pääsin eilen kuvauttamaan neulomani neuletakin (muunneltu Novitan lehden 1/17 ohjeesta) Hannalla ja mallina toimi rakas ystäväni Mira Jyläskoski. Se tunne kun katsoin Miran työskentelyä kameran edessä mallina ja Hannan kuvaamista, oli sanoinkuvaamattoman ihana. Hymyilin kuin heikkopäinen, niin onnelliseksi se hetki teki tämän arjen pyörityksessä.
Kuvista tuli loistavia:





Kiitos Hanna, kiitos Mira ❤️

Ps. Neuletakki on hieman muunneltu Novitan 1/2017 lehden ohjeesta, tätä samaa mallia en tee myyntiin - erilaiset neuletakit omalla sovelluksella kyllä teen!

15.3.2017

Harrastelija vai yrittäjä?

Kuten olen aiemminkin maininnut, olen neulonut ala-asteelta asti enempi vähempi aina. Vuonna 2013 päätin tehdä ne lähes 20 paria villasukkia joululahjoiksi, ja sen jälkeen puikkojen kilinä ei ole loppuansa nähnyt. Vuonna 2014 neuloin raskaana ollessa syntyvälle vauvalleni neuleita. Pieni tauko oli paikallaan kun vauvan kanssa ensimmäiset kuukaudet menivät kuin siivillä. Siispä kun kesällä 2015 kun tartuin taas puikkoihin, kummasti sateli pyyntöjä tehdä villasukkia tai kaulaliinoja.  Kun aloin ottaa tilauksia vastaan enemmänkin harrastelijapohjalta, mua varoiteltiin siitä että neulomisesta tulee "pakkopullaa", eikä siitä enää nauti. Toisin kävi. Huomasin tehneeni sarjatuotantona kettuhuiveja ja villasukkia, josta kypsyi vihdoin idea perustaa toiminimi. Miksi?

Harrastelijana kuka vain voi tehdä tilauksesta aivan yhtälailla kuin toiminimellä. Verotukseen täytyy harrastelijankin ilmoittaa tuloista joita neulomalla saa, vaikka kyseessä olisi vain kaksi paria villasukkia. Harrastelijana myydessä tulisi myös pitää yksinkertaista kirjanpitoa: "tulot-menot=verotettava tulo". Alv-raja on 10te vuodessa, eli arvonlisäveroa ei tarvitse myydyistä tilittää verotoimistolle jos raja ei ylity. Karu totuus käsitöissä on se, että 10te vuosilaskutus on silti joskus hyvinkin kaukaa haettu. Tämän vuoksi harrastelijana käsitöiden tekeminen on aivan yhtä hyvä vaihtoehto kuin yrityksen/toiminimen perustaminen.
 
Kuva Quote Addicts

Yritysmuodosta riippuu mitä toiminta vaatii. Toiminimellä toimiminen on yksi helpoimmista yrittäjyyden muodoista - ainakin mun näkökulmasta. Mulla kun on toiminimellä toimimisessa pienet kulut, pääomaa ei tarvinnut muuta kuin toiminimen rekisteröimiskulut. Puikot mulla oli omasta takaa, täytyy siis vain hankkia tilauksiin lankoja. Voila! Yritys/toiminimi oli pystyssä. Yrittäjänä tai toiminimellä käsitöitä tehdessä on ehdotonta pitää kirjanpitoa ja tehdä veroilmoitus vähintään vuosittain. Useamminkin jos niikseen tulee. Yrittäjänä/toiminimellä toimiessa mulla on y-tunnus, joka ainakin oman kokemukseni perusteella lisää "luotettavuutta" asiakkaiden silmissä. Toiminta vaikuttaa ammattimaisemmalta. Toiminimen rekisteröinnin johdosta kukaan muu ei saa käyttää minulle rekisteröityä toiminimeä.  Vaikka varoittelua on kuulunut yhä: "entä jos siitä tulee tylsää pakertamista", uskon että jokaisessa työssä on juuri se puoli, että joskus sitä tekee vaikkei juuri tänään huvita. Mä en pelkää työtä. Palkkatöissäkin rivityöntekijänä tullee joskus eteen ne hetket jolloin se työ on sitä "pakertamista". Miksen haluaisi siis "pakertaa" sitä, mikä tuottaa kuitenkin loppujen lopuksi mulle suurinta nautintoa.
 
Kuva Pinterest

 Yllämainittuihin syihin nojaten silti totean sen yhden suurimman syyn siihen miksi itse ryhdyin yrittäjäksi: halusin olla yrittäjä. Vaikka vielä toistaiseksi käsitöillä en pystykään perhettä elättämään, ideoita on kymmeniä millä saisin toimintaani laajennettua. Laajennettua niin, että jokin kaunis päivä pääasiallinen tulonlähteeni olisi käsityöt, MadRan Neule. 

11.3.2017

Unelmien äärellä

Ehkä olen tullut hieman hulluksi, mutta olen alkanut konkreettisesti unelmoida.
Suuristakin asioista. Ehkä saavuttamattomissakin olevista asioista. Asioista, joiden toteutus olisi aikalailla vain musta itsestäni kiinni. Onnistuminen ei ole taattua, mutta eipä sitä tiedä missä ollaan vuoden tai kahden kuluttua.


Unelmista olen saanut voimaa omiin päiviini, saanut iloa ja onnea - intoa. 
Ehkä ne ovat jollain tapaa puuttuneet mun arjesta jo jonkin aikaa.


Kuva Pinterestistä

Tavallaan tiettyjen isojen unelmien toteutuminen aiheutti mulle syystä tai toisesta kummallisen "tyhjiön".
Yhtäkkiä tajusin, että mullahan on jo kaikki mistä olin unelmoinut: perhe, oma talo, lemmikit, ammatti. Työpaikka. Toiminimikin. Kun kaikki olikin plakkarissa, tuli jokseenkin tyhjä olo.


Mitä seuraavaksi? Onko kaikki jo saavutettu?


Niin sitä vaan tottui unelmoimaan tietyistä asioista, kun vuosia ja vuosia haaveet ovat olleet ne samat. Sitten yhtäkkiä tavoiteltavaa ei enää olekaan samoilla osa-alueilla; sitten on sitä mitä tulee ylläpitää.


Yhtään vähättelemättä jo saavutettujen unelmien arvoa.
 

Silti elämässä pätee se kliseiden viidakosta poimittu: "siihen pitää olla tyytyväinen mitä jo on".
Jos sulkee silmänsä siltä, mitä on jo saavuttanut, ja miettii vain seuraavaa päivää, viikkoa, kuukausia, vuotta... Sitä, mitä "sitten joskus kun"... Silloin ei välttämättä tiedosta sitä hyvää joka siellä omassa elämässä jo on. Sen paljon puhutun hetkessä elämisen taidon kun osaisi!

Vaikka yllämainittu onkin täysin totta, kyllä se unelmointi kantaa. Unelmointi on ihanaa! Pessimisti ei pety, mutta optimisti näkee hyvää siellä sun täällä. Uskoo tulevaan. Jaksaa ylläpitää toivoa.
Nyt kun huomaan vihdoin unelmoivani jälleen, en enää mieti ikäviä asioita niin reilusti kuin aiemmin. Oli aika, jolloin en voinut miettiä mitään muuta kuin niitä ikäviä juttuja, olokin oli sen mukainen! Ennen pelkäsin huomista, nyt jaksan keskittyä nykyhetkeen.

Päässä pyörii nyt käsitöihin, etenkin MadRan Neuleeseen liittyviä unelmia. Pyörittelen mielessäni erilaisia sukkamalleja, mallistoja, tuotteita, ehkä jopa vähän suurempaakin kuin nykytilanteen tilauksesta tekeminen.


Ja se unelmointi saa mut jaksamaan arkea. Nyt kun olen oppinut todella olemaan myös läsnä arjessa, enkä vain elä siellä tulevassa niin unelmointi tuntuu ihan täysin erilaiselta kuin ennen. Vapauttavalta. Iloiselta. Joskus toki turhauttavalta, kun haluaisi kaiken nyt heti. Ennen tituleerasin itseäni hyvin kärsimättömäksi, kaikki-mulle-tänne-heti-nyt-ihmiseksi, ja viimeisen puolen vuoden aikana olenkin saanut huomata, että asia ei ole niin. Se tekee unelmista selkeämpiä. Viitsii vain mutustella mielessään asioita, kirjata ylös sinne ja tänne - kunnes joku päivä tapahtuu se toteutusvaihe:




Mistä sinä unelmoit?

9.3.2017

Tänä vuonna jo valmistuneita



Tänä vuonna on valmistunut töitä jo hurja määrä, ja lisää valmistuu jatkuvasti. Tekovaiheessa vielä naisten neuletakki, miesten Suomi 100-villasukat, sekä valokuvausrekvisiittaa vauvakuvauksiin.

Nämä jättipalmikkosukat saivat inspiraationsa työkaverin haaveesta pinkeistä villasukista.
 
Naiselliset ylipolvensukat Novitan 7-veljeksestä.
 
Palmikkosukat Novitan 7-veljestä Polaris
 
Neulesetti lahjaksi helmikuussa syntyneelle sukulaisvauvalle Novitan Baby Woolista.
 
Virkatut korit omaan sisutukseen.
 
Naiselliset nilkkasukat tilaajan toiveiden mukaisesti.
 
Korisetti silkkinauhoilla.
 
Neulottu tyynynpäällinen luonnonvalkoisesta Trikookuteesta.
 
Toukkapussi lahjaksi sukulaisvauvalle.
 
Syntymäpäivälahjaksi tilattu yksisarvis-pehmolelu.

Ankkurisukat intrasianeuleena, lankana Novitan 7-veljestä.
 
Monsteripöksyt koossa 92cm.

 
Sukulaisvauvalle lahjaksi pupupehmo.
 
Ekoteko: virkatut pesulaput


15.9.2016

Mitä tekisin jos en neuloisi?

Kysyin mieheltäni eilen illalla: Mitä mä tekisin jos en neuloisi? 

Viimeisen viikon aikana olen neulonut aamulla useamman tunnin tilauksia ja illalla "omia töitä" useamman tunnin. Aikaa siis tuhrautuu puikot kädessä aikamoinen lovi vuorokauden tunneista. 

Miehen vastaus oli selkeä: "sä varmaan lukisit, kävisit lenkillä, kirjoittaisit tarinoita tai sit vaan askartelisit."

Totta.

Neulominen on mulle kuin henkireikä. Päivä ei ole hyvä, jos en ole saanut viettää aikaa lankakerän ja puikkojen parissa. 

Tällä hetkellä se on ihan hyvä näin.

No, mitäpä sillä useamman tunnin neulomisella päivittäin sitten saavuttaa? 

Tässä kuvia ja muutama sananen valmistuneista töistä tässä viikon sisässä:



Yhteensä viikon aikainen saldo kulutetuista lankakeristä... Yhteensä 550g lankaa!


Ensimmäisenä tällä viikolla valmistui metsänvihreät palmikkosukat, joissa koristeena palmikkoja, puunappeja ja pitsinauhaa. Lankana Novitan 7-veljestä, napit prismasta askarteluosastolta ja pitsinauha Tallinnasta Karnaluksista.


Seuraavana valmistui kälyn vauvalle peitto virkaten. Viimeistelyn se vielä tosin saa, kunhan tilaamani valkoinen fleece-kangas ja silkkinauha saapuvat. Kokonaiskuvaa siis tulossa myöhemmin! 
Lankana Novitan Baby Wool sekä Aaria. Valkoinen reuna on simppeli röyhelö, sillä alunperin ajattelemani pitsi ei ollutkaan mielestäni hyvä tähän peittoon. Baby Woolia kului yhteensä 5 kerää, Aariaa 2 - yhteensä siis 350g!


Tein myös Kalenterimanian blogiin ohjeen virkattuun kirjanmerkkiin, joka on helppo tehdä kenen tahansa - vaikkei olisikaan aiemmin virkannut.


Mies rupesi valittelemaan jalkojen palelemista lähestulkoon ajallaan, joten nappasin pari kerää Novitan Polaris-lankaa. Äkkiäkös tämmöisessä vakavassa Neuloosissa sukat vääntää, vaikka koko onkin 45. 

Iloinen ja onnellinen mies vetäisi lämpimät sukat jalkaansa tänään töistä tullessaan.

Puikoilla on viikon kolmannet villasukat ja nyt aloitan jopa itselleni tekemään ranteenlämmittimiä, katsotaan tuleeko valmista vai jääkö ne puolitiehen - suutarin lapsella kun ei ole kenkiä. 
(Eipä ole vielä lapsellekaan villasukkia tehtynä...)

1.9.2016

Kaksi erilaista työskentelytapaa

Pian häämöttää toiminimen perustamisen ensimmäinen vuosipäivä! Mihin aika onkaan hävinnyt?

Yrittäjyys on ollut mukavaa. Huonojakin puolia tähän tietty mahtuu, mutta onneksi näin pienellä toiminnalla vielä ei niitä huonoja kasaudu liiaksi asti. Kuluneen vuoden aikana olen kokeillut kahta erilaista toimintatapaa, millä saisin työstä itselleni mahdollisimman jouhevaa, mukavaa ja mielekästä.

1. Ensimmäisenä päädyin tekemään montaa tilausta samaan aikaan, parhaimmillaan keskeneräisiä tilauksia on ollut kymmenen, ja niitä valmistui hyvin tasaiseen tahtiin. Jossain vaiheessa tämä toimintatapa alkoi tökkiä, sillä se tunne, että niin monta työtä on kesken oli jokseenkin lamaannuttava. Välillä oli päiviä kun en saanut poimittua käteeni yhtäkään ainutta tilausta, sillä ajatus kymmenestä keskeneräisestä työstä sai kavahtamaan. Mukavinta kuitenkin oli se, että jos yksi tietty tilaus ja sen tekeminen ei ollutkaan "sen päivän juttu", oli helppo jatkaa jotain toista tilausta. 

Tästä tulee mieleen se kun lähdin toteuttamaan pian tasan vuosi sitten lokakuun alussa tulleita tilauksia. Viidet tennarisukat tilattiin isänpäivälahjaksi - minähän lupauduin. 

Päätin tuolloin, että teen kaikki viisi samassa tahdissa. Tennarisukat eivät olleet kovin pienitöiset! Välillä meinasi usko loppua, mutta mä selvisin siitä ja viidet tennarisukat lähtivät maailmalle isänpäiväksi. 




2. Nyt olen siirtämässä toimintaa pikkuhiljaa "tilaus kerrallaan"-mentaliteettiin. Ensin yritän viimeistellä jo keskeneräiset tilaukset aikataulussa joka on sovittu tilaajien kanssa, jonka jälkeen vastaanotetut tilaukset neulon tai virkkaan järjestyksessä. Keskeneräisiä tilauksia saisi olla kerrallaan max 2kpl. Se voinee olla loogisin tapa kuitenkin toteuttaa mahdollisimman tuottavasti ja mukavasti. 

Tätä olenkin jo aiemmin soveltanut vielä harrastelija-vaiheessa ollessani. Sain viime syksynä suuren kasan tilauksia lasten kettuhuiveista, ja jokaiselle halukkaalle jaoin ns. vuoronumeron. Tein yhden tilaajan huivin/huivit kerrallaan ja siirryin jonossa seuraavaan. Se toimi.