Miten sitä voi tuntuakaan joskus, että se surullisen kuuluisa Maanantai on jatkunut koko viikon?
Maanantai alkoi hyvin aurinkoisella säällä, ihanalla musiikilla ja töissäkin päivä meni ihanan reippaalla päällä.
Työpäivä päättyi ja ulos päästyäni silmissäni siintivät jo miesten Suomi-sukkien sekä mustikkapipon neulominen illalla miehen vieressä sohvalla olostani nauttien. Ei pitäisi nuolaista ennen kuin tipahtaa:
Rakas autoni päätti että Maanantai ei voi olla maanantai ilman kunnon lepoa - ei halunnut käynnistyä. Kaikki työkaveritkin olivat juuri lähteneet kotiin ja siinä sitten yksin istuin autossa ja ihmettelin mitä tekisin.
60km kotiin, auto joka ei käynnisty ja paikkakunnalta en tunne juuri ketään. Onneksi pian joku tulikin parkkipaikkalle ja yritettiin sitten käynnistää autoa kaapeleilla, mutta eipä ollut akkuvirran vähyydestä kiinni se touhu... Ifin kautta sitten soitin hinauksen. Laina-autokin järjestyi ja pääsin jatkamaan matkaa kotiin.
Tiistaina korjaamolta soitettiin sitten "Jobin postia", kuten autoani katsonut herrasmies sen kuvasi. Todellakin näin...
Mitä tulee autoihin, mä rakastan autoja. Mutta en tiedä oikeastaan yhtään mitään, joten kun mulle kerrottiin että jakoketju on hypännyt pois paikaltaan, vääntänyt venttiilit ja puristuksia ei enää ole, se kertoi mulle vain sen että korjaus tulee kalliiksi.
Mitä tulee autoihin, mä rakastan autoja. Mutta en tiedä oikeastaan yhtään mitään, joten kun mulle kerrottiin että jakoketju on hypännyt pois paikaltaan, vääntänyt venttiilit ja puristuksia ei enää ole, se kertoi mulle vain sen että korjaus tulee kalliiksi.
Siitä sitten soittelurumbaa eri korjaamoihin ja "Jobin posti" muodostuikin todelliseksi, sillä useammasta paikasta kerrottiin hinta-arvioksi 3000€, ja auton kuntoon saamiseen menisi vähintään parisen viikkoa, ellei kolmekin. "Kannattaa miettiä korjauttaako ollenkaan". Kyyneliä nieleskellen ajoin kotiin laina-autolla miettien mitä tehdä.
Helpotuksen huokaus tulikin illalla, eräs korjaamo laittoi viestiä että 1500€ tai hieman päälle maksaisi korjaus. Kallista, mutta kuitenkin puolet siitä mitä kuvittelin. Laina-autoonkin sain edullisen hinnan neuvoteltua 25€/vrk, ja ehkä parin viikon päästä autoni olisi jo kunnossa.
Tiedänpä taas kerran miksi teen töitä, miksi neulon....
Keskiviikkona illalla tein valmiiksi tilauskorvakorut, jotka postitin eilen. Torstai-illasta aimo osa menikin laina-auton vaihtamiseen, ja postilähetysten hakemiseen. Neulominen on jäänyt niin vähäiseksi tällä viikolla, että melkeen heikottaa! Riippuvuusoireita havaittavissa...
Viikonloppu sujuukin mukavemmissa merkeissä syntymäpäiviä etukäteen viettäen pääkaupunkiseudulla. Kaivattu viikon lopetus!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä sananen, se piristää päivää! :)