Leikkausta odotellessa sain vinkin Lapsiperheiden kotipalvelusta Turussa, ja sitä kautta nyt järjestyy kotiapua lapsen ja kodin hoitoon - kaikki ei enää kaadu miehen ja anopin sekä muun tukiverkon niskaan, vaikka heistä on ollutkin suuri apu. Mies hoivaa minkä ehtii, anoppi on ollut lapsen kanssa apuna. Lapsi innoissaan viettikin vajaan viikon mummin kanssa - ei ehtinyt äitiä paljoa ikävöimään. Onneksi. Sydämeni olisi särkynyt jos olisi poika itkenyt perääni alati.
Viikko sitten leikattiin tyrä pois ja niin olin vielä aamulla tarkkailuosastolla ja samana päivänä pääsin kotiin. Pahat hermokivut jäivät leikkaussaliin. Kotimatka Paaritaksilla fysioterapeutin ohjeistuksien jälkeen taittui mukavasti.
Makuullaan ja paikallaan olo ei todellakaan ole mua varten. Mökkihöperyys iskee viikon aikana ja pahasti. Nyt on pakko ottaa taas pari kuukautta rauhallisesti. En saa nostaa, kumartaa, taivuttaa, kiertää, istua pitkiä aikoja paikallaan - mutta se ei onneksi estä virkkaamista ja neulomista. Ei pysyisi pääkoppa kasassa muutoin!
Juuri ennen leikkausta sain vielä viimeisteltyä toukkapussin, valepalmikkoa ja Novitan Baby Wool lankaa hyödyntäen. Viikossa onkin sitten päässyt valmistumaan useampi työ virkaten:
Unirätti pienelle juuri syntyneelle tytölle valmistui melkein aikataulussaan. Täytyy olla kiitollinen siitä, että mies on ollut apuna ja jaksanut jopa käydä asioilla puolestani: haki lankaa kun sitä tarvitsin ja postitti pakkaamani tilaukset kun itse en liikkeelle päässyt.
Virkkaus ja neulominen onnistuu makuullaan, vaikka kyllä se hartioiden päälle ottaa. Ja se tuo mukanaan kivat päänsäryt.
Rusetteja on ihanan helppo ja nopea virkata, yllä olevat rusetit tulevat kiinni klemmareihin ja tämän tilauksen mukana lähtee kalenterikoru, kunhan saan istua sen verran että pääsen väkertämään fimomassan kanssa taas.
Olen iloinen, että nyt akuuteimmat tilaukset olivat pienitöisiä ja helppo toteuttaa makuuasennossa. Pienelle tytölle nukenvaunuihin sain toteuttaa omalla ohjeella (lue:ilman ohjetta) vaunulelun.
Vaikka suutarin lapsella ei ole kenkiä, nyt onnistuin toteuttamaan väliprojektina itselleni eilen ipad-pussukan. Jälleen täysin ilman erillistä ohjetta ja pakko kehua itseään - pussukasta tuli upea!
Toissapäivänä pääsin pienelle kävelylenkille yksin, ja huomasin luonnon heränneen kevääseen vihdoin kunnolla. Eilen pääsimme koko perheellä puistoon, eikä selkäkään siitä nokkiinsa ottanut.
Ps. Suurenmoinen kiitos tukijoukoilleni! Suuri kiitos kuuluu nyt myös tilaajille - teidän ansiostanne olen saanut toteuttaa mitä kauniimpia tuotoksia ja sillä olen saanut maksettua laskut, pojalle vaatetta ja omat sairaalakuluni.
Kiitos <3
