Kuinkas sitten kävikään?

Sitä tulee sanottua joskus "minä en koskaan", vaikkei pitäisi. Minäkin sanoin niin. Aikanaan vakuuttelin seuraavaa:

"En varmaankaan aio neuloa vauvallekaan villahousuja. Tai villatakkeja. Pitäydyn sukissa ja asusteissa." Ja kuinka kävikään?

Vauvan Kaarrokejakku, lankana Drops Alpaca

Vauvan neulesetti, jossa housut, takki, pipo, tumput ja tossut - Lankana Novitan Baby Wool

Monsteripöksyt - Lankana Novitan 7-veljestä

Ja niin, vauvojen villatakkeja neulottu jo kolmin kappalein. Villahousuja yhteensä neljä kappaletta... 

Siitä alkoi seuraava vakuuttelu: "No en nyt ainakaan aikuisille neulo vaatteita, näissä pienissä voin pitäytyä villasukkien ja asusteiden rinnalla."

Sen vain saattaa arvata kuinka siinä oikeasti kävikään:

Aikuisten S-koon neuletakki - Lanka: Novita Aamu, sävy Meloni

 

Tänä vuonna jo valmistuneita

Tänä vuonna on valmistunut töitä jo hurja määrä, ja lisää valmistuu jatkuvasti. Tekovaiheessa vielä naisten neuletakki, miesten Suomi 100-villasukat, sekä valokuvausrekvisiittaa vauvakuvauksiin.

Nämä jättipalmikkosukat saivat inspiraationsa työkaverin haaveesta pinkeistä villasukista.

 

Naiselliset ylipolvensukat Novitan 7-veljeksestä.

 

Palmikkosukat Novitan 7-veljestä Polaris

 

Neulesetti lahjaksi helmikuussa syntyneelle sukulaisvauvalle Novitan Baby Woolista.

 

Virkatut korit omaan sisutukseen.

 

Naiselliset nilkkasukat tilaajan toiveiden mukaisesti.

 

Korisetti silkkinauhoilla.

 

Neulottu tyynynpäällinen luonnonvalkoisesta Trikookuteesta.

 

Toukkapussi lahjaksi sukulaisvauvalle.

 

Syntymäpäivälahjaksi tilattu yksisarvis-pehmolelu.

Ankkurisukat intrasianeuleena, lankana Novitan 7-veljestä.

 

Monsteripöksyt koossa 92cm.

 

Sukulaisvauvalle lahjaksi pupupehmo.

 

Ekoteko: virkatut pesulaput

Mitä tekisin jos en neuloisi?

Kysyin mieheltäni eilen illalla: Mitä mä tekisin jos en neuloisi? 

Viimeisen viikon aikana olen neulonut aamulla useamman tunnin tilauksia ja illalla "omia töitä" useamman tunnin. Aikaa siis tuhrautuu puikot kädessä aikamoinen lovi vuorokauden tunneista. 

Miehen vastaus oli selkeä: "sä varmaan lukisit, kävisit lenkillä, kirjoittaisit tarinoita tai sit vaan askartelisit."

Totta.

Neulominen on mulle kuin henkireikä. Päivä ei ole hyvä, jos en ole saanut viettää aikaa lankakerän ja puikkojen parissa. 

Tällä hetkellä se on ihan hyvä näin.

No, mitäpä sillä useamman tunnin neulomisella päivittäin sitten saavuttaa? 

Tässä kuvia ja muutama sananen valmistuneista töistä tässä viikon sisässä:

Yhteensä viikon aikainen saldo kulutetuista lankakeristä... Yhteensä 550g lankaa!

Ensimmäisenä tällä viikolla valmistui metsänvihreät palmikkosukat, joissa koristeena palmikkoja, puunappeja ja pitsinauhaa. Lankana Novitan 7-veljestä, napit prismasta askarteluosastolta ja pitsinauha Tallinnasta Karnaluksista.

Seuraavana valmistui kälyn vauvalle peitto virkaten. Viimeistelyn se vielä tosin saa, kunhan tilaamani valkoinen fleece-kangas ja silkkinauha saapuvat. Kokonaiskuvaa siis tulossa myöhemmin! 

Lankana Novitan Baby Wool sekä Aaria. Valkoinen reuna on simppeli röyhelö, sillä alunperin ajattelemani pitsi ei ollutkaan mielestäni hyvä tähän peittoon. Baby Woolia kului yhteensä 5 kerää, Aariaa 2 - yhteensä siis 350g!

Tein myös Kalenterimanian blogiin ohjeen virkattuun kirjanmerkkiin, joka on helppo tehdä kenen tahansa - vaikkei olisikaan aiemmin virkannut.

Mies rupesi valittelemaan jalkojen palelemista lähestulkoon ajallaan, joten nappasin pari kerää Novitan Polaris-lankaa. Äkkiäkös tämmöisessä vakavassa Neuloosissa sukat vääntää, vaikka koko onkin 45. 

Iloinen ja onnellinen mies vetäisi lämpimät sukat jalkaansa tänään töistä tullessaan.

Puikoilla on viikon kolmannet villasukat ja nyt aloitan jopa itselleni tekemään ranteenlämmittimiä, katsotaan tuleeko valmista vai jääkö ne puolitiehen - suutarin lapsella kun ei ole kenkiä. 

(Eipä ole vielä lapsellekaan villasukkia tehtynä...)

Valmistujaiset

Viikonloppuna tulikin juhlittua valmistujaisjuhliani! Pienimuotoiset, intiimit juhlat olivat juuri sitä mitä tarvitsin. Omat vanhempani, miehen äiti ja rakas kälyni saapuivat ensimmäisenä ja kahviteltiin kaikessa rauhassa keskenämme.

Ensimmäisenä pöydässä oli salaattia eri lisukkein ja voileipäkakkua, jonka jälkeen sitten aloitimme kakun, joka tällä kertaa ei ollut minun tekemäni! Äitini halusi, että saan mahdollisimman stressittömän juhlapäivän. Sitähän se vallan olikin!

Aamulla olin noussut tavalliseen tapaan miehen aamuvuoron mukaisesti 5 aikaan aamulla, siivoilin rauhassa (ja silti ei mennyt siivoamiseen kuin 30 minuuttia... Hämmentävää!), lounastin ja virkkasin Helmikuussa syntyvälle poikamme serkulle peittoa Novitan Baby Woolista. Malli on muotoutunut jo mieleeni, peiton perusmallina vain iso isoäidin neliö, jonka reunoille virkkaan valkoista pitsiä, reunimmaiseen reikäriviin pujotan silkkinauhaa ja peiton taakse ompelen ehkä vielä valkoisen ohuen fleece-peiton. 

Juhlat olivat todella onnistuneet ja mun stressitaso pysyi hyvinkin matalana. Talo tyhjeni ensimmäisistä vieraista ja tämän jälkeen mieskin paineli nukkumaan - ylityöt kutsuivat yöksi töihin. Anoppi otti poikamme yökylään, ja talo oli siis todellakin hiljainen! Ystäväni helsingistä saapuivat illalla, ja jatkoimme juhlia heidän kanssaan. Nautimme salaattia, voileipäkakkua ja kakkua, mieheni lähti töihin ja me siirryimme terassillemme viettämään iltaa lyhtyjen loisteessa, tähtitaivaan luodessa omaa tunnelmaansa.

Viikonloppu oli siis erittäin onnistunut ja tykästyin keittiöön luodusta pinkistä värimaailmasta niin, etten taida ihan heti luopuakaan tästä... Tosin se vaatii ostoksilla käymistä, sillä pöytien pinkit pöytäliinat ovat paksuhkoa paperia!