Mitä useampi kokki, sen sakeampi soppa

"Kaksivuotias on kuin tehosekoitin ilman kantta" - Tuttu tunne? Voi kyllä.



Kun arjessa touhuaa kokopäiväinen sairaanhoitaja joka toimii myös sivutoimisena käsityöyrittäjänä, vuorotyössä käyvä mies ja kaksivuotias poika, on kotikin välillä enemmänkin kuin sen näköinen että elämää riittää. Lisätään soppaan kaksi isoa kollikissaa ja kaksi koiraa, niin on hyvä sotku saatu aikaan vain parissakin tunnissa. Valehtelematta vartissakin.
Mulla ei todellakaan riitä motivaatiota ja paljon puhuttua flow'ta jos koti ei ole edes jokseenkin siisti - ei neulomiseenkaan. Puhumattakaan mistään muusta. Kaksivuotias levittää lelunsa tehokkaasti alle vartissa ympäri alakertaa, eläimistä lähtee karvaa ja koirat tuovat sisälle hiekkaa ja lehtiä. Kissat ovat sisällä, ja vaikka suhteellisen hyvä ratkaisu hiekkalaatikon piilottamiseen on, aina sitä kissanhiekkamurua löytyy jostain.
Yritäpä siinä sitten tehdä neuleita tilaustyönä kun karvapallot liitää ympäri kämppää, hiekka narskuu eteisessä jalkojen alla ja lapsi nakkelee legoja - välillä vetelee lankakerää pussista lattialle... Ei. Ei todellakaan toimi.
Meillä siisteydestä huolehtii mun ja miehen lisäksi tottakai ohjattuna poikakin. Mä pyrin pyyhkimään pölyt, imuroimaan ja moppaamaan viikottain, välillä tuntuu ettei sekään riitä. Joka päivä kerätään lelut takaisin laatikkoon, sillä ei tuon sekamelskan keskellä jaksa keskittyä erkkikään. Joskus riittää kun lelut saa kasaan, vähän siivottua niin jaksaa keskittyä muuhunkin.

Viikkosiivoukseen ei tuhraannu liikaa aikaa, kun vietämme aikaa lähinnä alakerrassa. Näinollen olen priorisoinut viikkosiivouksen koskemaan vain alakertaa, jos muuhun ei ole aikaa. Pölyt pyyhin pölyhuiskalla, varsi-imurilla vetelen pölyt ja karvat pois ja sitten moppaan pikaisesti koirien jättämät läiskät lattiasta. Ja niin kämppä kiiltää - sekunnin!
Välillä löydän itseni haaveilemasta siitä, että voisin joku kaunis päivä ulkoistaa koko talon perusteellisen siivouksen jollekulle muulle edes kerran silloin tällöin, jotta ylläpitosiivous olisi helpompaa. Valehtelematta mulla ei riitä aikaa pestä ikkunoita joita en uskalla yksin edes avata, siivota talon molempia kerroksia lattiasta kattoon.
Aloitin ison projektin, jolla ei loppua näy tämän tavarapaljouden keskellä. Konmari kiehtoo, mutta sillekin täytyisi löytyä jostain raosta aikaa ja jaksamista. Lähdinpä lievemmästä liikkeelle. Huone kerrallaan, kaappi ja laatikosto kerrallaan vähennän pois kaiken turhan. Tarpeettomat kirppikselle tai kierrätykseen, rikkinäiset "tällä on vielä tunnearvoa"-tittelin saaneet asiat hävitykseen asianmukaisesti.
Kun sen projektin joskus valmiiksi saan, aion ulkoistaa suursiivouksen viimeistelyn jollekulle muulle. Ihan vaan koska haluan ja koska voin. Kun kerta olen itse yrittäjä, ja suosin suomalaista, olen jo valikoinut tähän tarkoitukseen sen kenelle aion tämän perusteellisen siivouksen ulkoistaa. Kotisiivous Turku palvelut vaikuttavat hyviltä, ja hintakaan ei huimaa päätä kun neliöitä kuitenkin on aika paljon, kahdessa kerroksessa. Ehkä sitten vihdoinkin ikkunatkin tulee pestyä... ;)

Touhua riittää!

Laskin valmistuneet neuletyöt tältä vuodelta tänä aamuna ja tajusin, että 20 eri työtä on jo valmistunut. Vain tänä vuonna! Siitä määrästä alkaa jo olla ylpeä!  Tällä viikolla puikoilla on ollut miesten Suomisukat, tiskirätti ja naisten S-koon villatakki Novitan Aamu-langasta. Neuletakin takakappale valmistui jo aiemmin ja etukappaleet valmistuivat viime viikonloppuna. Hihatkin ovat jo puolessa välissä! Tajusin toissapäivänä hihoja neuloessani että pian tarvitsen nappeja takkiin.  Kuvassa neuletakin jo valmistunut takakappale alkutekijöissään.

 

Niinpä siis tuumasta toimeen ja Tuumaan! Turun keskustan Käsityökeskus Tuuman nappivalikoima on ihan omaa luokkaansa. Eilen sain ihastella niitä ihan rauhassa. Valehtelematta satoja erilaisia kauniita nappeja... valikoipa siitä sitten! Mukaan tarttui oransseja nappeja 10kpl, ja sen lisäksi ostin sinistä ja vihreää Dropsin Baby Merinoa mustikkapipoa varten.  Tuumasta tarttui 3 kassillista vauvojen suomi-sukkia mukaan, ja Lankamaailmassa odotti 10 säkillistä sukkia - vähintään! Villasukkakeräys juhlavuotena syntyville on ollut käynnissä pian jo vuoden ja Turun alueen keräysvastaavana oon toiminut alusta asti.

Viime vuonna Marraskuun alussa Turussa tilanne oli vain 2 paria sukkia ja ei aikaakaan kun yhtäkkiä koko Turun tavoite (4202) olikin jo täynnä! Yhä jatkuvalla syötöllä tulee hirmuisia määriä lisää sukkia  Turun keräyspisteisiin ja nyt yritänkin toimittaa Tampereelle, Poriin ja Helsinkiin sukkia minkä vain ehdin ja saan delegoitua. Eilen lähti Poriin 200 paria, Tampereelle on mennyt 459 paria ja Helsinkiin 200 paria. Turussa määrä on nyt 4351 paria sukkia, vaikka vuotta on roimasti jäljellä.

Villasukkakeräyksen nettisivut Tulin tehneeksi alkuvuodesta, ja nyt ylläpidän sivuja. Viikottain päivitän sukkatilanteet, ja ei enää paljoa puutu vuoden kokonaistavoitteesta! Hyvä Suomi!! Eilen kotiin päästyäni koin liiallista tarvetta aloittaa mustikkapipon neulomista, ja muutama rivi tulikin neulottua illalla kun poika nukahti. Dropsin Baby Merino on mielettömän ihana lanka! Pehmeää kuin pumpuli! Muutaman rivin neulottuani jatkoin miesten Suomisukkia, kantapäät valmistuvat pian. Mulla on molemmat sukat yhtäaikaa puikoilla Magic Loop-tekniikalla - tekniikkaa en vaihtaisi mihinkään! Nopeuttaa, yksinkertaistaa mun toimintaa, tekniikan oppikin suhteellisen nopeasti kun jaksoi yrittää. Perinteiset sukkapuikot jäivät siten toimettomiksi.

Tänään Suomisukat ja villatakki etenevät jälleen, rakastan tätä työtä! Ehkä illalla mustikkapipokin saa muutaman rivin... voihan neuloosi!

Mitä tekisin jos en neuloisi?

Kysyin mieheltäni eilen illalla: Mitä mä tekisin jos en neuloisi? 

Viimeisen viikon aikana olen neulonut aamulla useamman tunnin tilauksia ja illalla "omia töitä" useamman tunnin. Aikaa siis tuhrautuu puikot kädessä aikamoinen lovi vuorokauden tunneista. 

Miehen vastaus oli selkeä: "sä varmaan lukisit, kävisit lenkillä, kirjoittaisit tarinoita tai sit vaan askartelisit."

Totta.

Neulominen on mulle kuin henkireikä. Päivä ei ole hyvä, jos en ole saanut viettää aikaa lankakerän ja puikkojen parissa. 

Tällä hetkellä se on ihan hyvä näin.

No, mitäpä sillä useamman tunnin neulomisella päivittäin sitten saavuttaa? 

Tässä kuvia ja muutama sananen valmistuneista töistä tässä viikon sisässä:

Yhteensä viikon aikainen saldo kulutetuista lankakeristä... Yhteensä 550g lankaa!

Ensimmäisenä tällä viikolla valmistui metsänvihreät palmikkosukat, joissa koristeena palmikkoja, puunappeja ja pitsinauhaa. Lankana Novitan 7-veljestä, napit prismasta askarteluosastolta ja pitsinauha Tallinnasta Karnaluksista.

Seuraavana valmistui kälyn vauvalle peitto virkaten. Viimeistelyn se vielä tosin saa, kunhan tilaamani valkoinen fleece-kangas ja silkkinauha saapuvat. Kokonaiskuvaa siis tulossa myöhemmin! 

Lankana Novitan Baby Wool sekä Aaria. Valkoinen reuna on simppeli röyhelö, sillä alunperin ajattelemani pitsi ei ollutkaan mielestäni hyvä tähän peittoon. Baby Woolia kului yhteensä 5 kerää, Aariaa 2 - yhteensä siis 350g!

Tein myös Kalenterimanian blogiin ohjeen virkattuun kirjanmerkkiin, joka on helppo tehdä kenen tahansa - vaikkei olisikaan aiemmin virkannut.

Mies rupesi valittelemaan jalkojen palelemista lähestulkoon ajallaan, joten nappasin pari kerää Novitan Polaris-lankaa. Äkkiäkös tämmöisessä vakavassa Neuloosissa sukat vääntää, vaikka koko onkin 45. 

Iloinen ja onnellinen mies vetäisi lämpimät sukat jalkaansa tänään töistä tullessaan.

Puikoilla on viikon kolmannet villasukat ja nyt aloitan jopa itselleni tekemään ranteenlämmittimiä, katsotaan tuleeko valmista vai jääkö ne puolitiehen - suutarin lapsella kun ei ole kenkiä. 

(Eipä ole vielä lapsellekaan villasukkia tehtynä...)

Torstai on toivoa täynnä

Torstaiaamu sai ihanan käänteen, kun puhelimeni soi. Ilokseni tajusin, että minulle soitti kesätöiden aikainen esimies, joka oli juuri sillä asialla kuin kuvittelin. "Olisitko halukas tulemaan meille sijaiseksi vuoden loppuun saakka?"

Mun teki kirjaimellisesti mieli kiljua. Tottakai mä tulen! Erittäin mielelläni! Sillä työilmapiiri, työajat ja työ itsessään olivat jo kesällä niin loistavia, että syöksyn pää kolmantena jalkana takaisin nyt kun siihen annettiin mahdollisuus.

Syksy tekee tuloaan, kelit viilenevät ja kotona saa lämmitellä takkatulen loimussa.
Nyt katson todella suurella innolla koko loppuvuotta. Ei tarvitse rämpiä työttömänä ja pienituloisena läpi harmauden, vaan saa käydä töissä ja nauttia siitä ilosta sekä väsymyksestä minkä työ tuo mukanaan.

Työmatkat tulevat olemaan ehkä mielenkiintoisin osuus syksystä, sillä suomen syys- ja talvikelit ovat juuri sitä itseään, harmaata, liukasta, sateista. Työmatka on 60 kilometriä, ja rajoitusten mukaan ajaen talvella voisin veikata matkan kestävän n. tunnin verran. Mitäpä sitä ei tekisi ihanan työpaikan eteen?

Nyt työstän villasukkatilausta, seuraavat villasukat saankin sitten jo alkuviikosta puikoille. Nämä ovat syntyneet siis parin päivän sisässä.

Tänään lähden käymään vielä rakkaan kälyni luona, onneksi työt ovat kannettavassa muodossa toistaiseksi ja ehdin neulomaan samalla kun rupatellaan.

Love life!

Tuhat ja yksi ideaa - Pinterest

Huomaan seikkailevani Pinterestin ihmeellisessä maailmassa niinä aikoina kun en neulo. Ei ole helppoa ei! Tehtävien töiden lista mielessä vaan kasvaa, kun jokaisen idean haluaisi toteuttaa. 

Olen tähän asti ehtinyt pääasiassa neulomaan lähinnä vain tilauksia, sillä kyllä niissä vaan työtä riittää! Kokeilen uusia työskentelytapoja (niistä lisää myöhemmin) parhaillaan. Uskon, että parhaiten pitäisin mieleni virkeänä jo sillä, että kokeilisin tehdä välillä "välipäivinä" omien ideoiden toteuttamista.

Pinterest on loistopaikka hakea inspiraatiota, ohjeita ja vinkkejä neulomiseen ja virkkaamiseen (ja kaikkeen muuhunkin mahdolliseen!!). Selaan pinterestiä ja hämmästelen ääneen "ooh"-ääniefektien kera kaikkia kuvia, muiden tuotoksia.

Välillä jopa saattaa iskeä pieni alemmuudentunne, kun selaa kaikkia ihania malleja. Mielessä käy se, kuinka en ikinä osaisi tehdä mitään noin hienoa tai omat neuleet vaan kalpenevat muuten vain kaikkien hienouksien rinnalla. Palautan itseni taas maanpinnalle ja huomautan itselleni, että olenhan kehittynyt roimasti siitä mistä lähdin silloin kun ekaa kertaa puikot ja langan käteeni sain. Ja vaikka oma kehu haiseekin, on ne omatkin tekeleet kauniita.

Haluaisin tehdä ranteenlämmittimet, pannan, ipadille pussukan, sukuun syntyvälle vauvalle peiton, vauvojen sukkia, tumppuja... Villasukkia. Vauvan turvakaukaloon peitteen. Vaunuverhon. Kassin. Kirjanmerkkejä, koreja.... Lista on loputon. 

Sain nyt tällä viikolla valmiiksi melko suuritöisen mohair-kaulahuivin (kuvia tulossa myöhemmin), ja nyt päätin palkita itseäni hieman sillä, että tänään saisin vielä tehdä juuri sitä mitä haluan. 

Mutta mikä olisi se mistä aloittaisi niistä tuhannesta ja yhdestä ideasta jotka olen mieleeni jo poiminut?