Torstai on toivoa täynnä

Torstaiaamu sai ihanan käänteen, kun puhelimeni soi. Ilokseni tajusin, että minulle soitti kesätöiden aikainen esimies, joka oli juuri sillä asialla kuin kuvittelin. "Olisitko halukas tulemaan meille sijaiseksi vuoden loppuun saakka?"

Mun teki kirjaimellisesti mieli kiljua. Tottakai mä tulen! Erittäin mielelläni! Sillä työilmapiiri, työajat ja työ itsessään olivat jo kesällä niin loistavia, että syöksyn pää kolmantena jalkana takaisin nyt kun siihen annettiin mahdollisuus.

Syksy tekee tuloaan, kelit viilenevät ja kotona saa lämmitellä takkatulen loimussa.
Nyt katson todella suurella innolla koko loppuvuotta. Ei tarvitse rämpiä työttömänä ja pienituloisena läpi harmauden, vaan saa käydä töissä ja nauttia siitä ilosta sekä väsymyksestä minkä työ tuo mukanaan.

Työmatkat tulevat olemaan ehkä mielenkiintoisin osuus syksystä, sillä suomen syys- ja talvikelit ovat juuri sitä itseään, harmaata, liukasta, sateista. Työmatka on 60 kilometriä, ja rajoitusten mukaan ajaen talvella voisin veikata matkan kestävän n. tunnin verran. Mitäpä sitä ei tekisi ihanan työpaikan eteen?

Nyt työstän villasukkatilausta, seuraavat villasukat saankin sitten jo alkuviikosta puikoille. Nämä ovat syntyneet siis parin päivän sisässä.

Tänään lähden käymään vielä rakkaan kälyni luona, onneksi työt ovat kannettavassa muodossa toistaiseksi ja ehdin neulomaan samalla kun rupatellaan.

Love life!