Pakkanen paukkuu

Ulkona on pakkasta lähemmäs kahtakymmentä astetta, koskematon hanki kiiltää aamuhämärässä. Takkatuli rätisee, päästiin heti aamusta jälleen lämmittämään kotia. Lämmin kahvikuppi höyryää pöydällä ja harmaa lankakerä puikkoineen lojuu houkuttelevana sohvalla. 

Pakkanen kirjaimellisesti paukkuu, eilen illalla kuulin kuinka ilmeisesti puut paukahtelivat pakkasen kiristyessä.

Eilen oli jokseenkin hurja ja merkityksekäs päivä - veimme aamulla ensimmäistä kertaa pienokaisemme päiväkotiin. Äitiä jännitti luonnollisesti eniten. Pieni hihkui riemusta nähdessään lapsia ja paaaaaljon leluja. Sinnehän hän painelikin lelujen perään katsomatta taakseen. Helpottavaa, koska kamalinta olisi jättää itkevä lapsi ja lähteä itse ulos ovesta katsomatta taakseen. 

Tällä viikolla vietän itse aikani kotona töitä tehden. Miten ihanaa on kun voi tehdä töitä kotoa käsin! Edes vähän. Kun isäntä lähti töihin yhden aikaan, tein hiukan kotihommia ja sitten olikin pakko jo lähteä hakemaan pikkuista hoidosta. Sain siis tehdä aamun töitä ihan rauhassa vain kasa eläimiä seuranani. Eilisen saldoksi jäi tuttinauha sekä tennarisukkien valmiit varret ja kantapäät. 

'

Tänään mies vei lapsen päiväkotiin, ja kun katsoin auton loittonevia takavaloja mietin itsekseni kuinka ihanaa elämä nyt juuri on. Kun mies palasi kotiin, saimme yhdessä laskosteltua pari koneellista pyykkiä ja vaihdettiin lakanat. Illalla on ihana kääriytyä puhtaisiin lakanoihin sen jälkeen kun ollaan nautittu yhdessä iltapalaa ja katsottu hetki yhdessä Supernaturalia.

Ilman kutomista toki en sitäkään voi tehdä...