Mitä tekisin jos en neuloisi?

Kysyin mieheltäni eilen illalla: Mitä mä tekisin jos en neuloisi? 

Viimeisen viikon aikana olen neulonut aamulla useamman tunnin tilauksia ja illalla "omia töitä" useamman tunnin. Aikaa siis tuhrautuu puikot kädessä aikamoinen lovi vuorokauden tunneista. 

Miehen vastaus oli selkeä: "sä varmaan lukisit, kävisit lenkillä, kirjoittaisit tarinoita tai sit vaan askartelisit."

Totta.

Neulominen on mulle kuin henkireikä. Päivä ei ole hyvä, jos en ole saanut viettää aikaa lankakerän ja puikkojen parissa. 

Tällä hetkellä se on ihan hyvä näin.

No, mitäpä sillä useamman tunnin neulomisella päivittäin sitten saavuttaa? 

Tässä kuvia ja muutama sananen valmistuneista töistä tässä viikon sisässä:

Yhteensä viikon aikainen saldo kulutetuista lankakeristä... Yhteensä 550g lankaa!

Ensimmäisenä tällä viikolla valmistui metsänvihreät palmikkosukat, joissa koristeena palmikkoja, puunappeja ja pitsinauhaa. Lankana Novitan 7-veljestä, napit prismasta askarteluosastolta ja pitsinauha Tallinnasta Karnaluksista.

Seuraavana valmistui kälyn vauvalle peitto virkaten. Viimeistelyn se vielä tosin saa, kunhan tilaamani valkoinen fleece-kangas ja silkkinauha saapuvat. Kokonaiskuvaa siis tulossa myöhemmin! 

Lankana Novitan Baby Wool sekä Aaria. Valkoinen reuna on simppeli röyhelö, sillä alunperin ajattelemani pitsi ei ollutkaan mielestäni hyvä tähän peittoon. Baby Woolia kului yhteensä 5 kerää, Aariaa 2 - yhteensä siis 350g!

Tein myös Kalenterimanian blogiin ohjeen virkattuun kirjanmerkkiin, joka on helppo tehdä kenen tahansa - vaikkei olisikaan aiemmin virkannut.

Mies rupesi valittelemaan jalkojen palelemista lähestulkoon ajallaan, joten nappasin pari kerää Novitan Polaris-lankaa. Äkkiäkös tämmöisessä vakavassa Neuloosissa sukat vääntää, vaikka koko onkin 45. 

Iloinen ja onnellinen mies vetäisi lämpimät sukat jalkaansa tänään töistä tullessaan.

Puikoilla on viikon kolmannet villasukat ja nyt aloitan jopa itselleni tekemään ranteenlämmittimiä, katsotaan tuleeko valmista vai jääkö ne puolitiehen - suutarin lapsella kun ei ole kenkiä. 

(Eipä ole vielä lapsellekaan villasukkia tehtynä...)

Torstai on toivoa täynnä

Torstaiaamu sai ihanan käänteen, kun puhelimeni soi. Ilokseni tajusin, että minulle soitti kesätöiden aikainen esimies, joka oli juuri sillä asialla kuin kuvittelin. "Olisitko halukas tulemaan meille sijaiseksi vuoden loppuun saakka?"

Mun teki kirjaimellisesti mieli kiljua. Tottakai mä tulen! Erittäin mielelläni! Sillä työilmapiiri, työajat ja työ itsessään olivat jo kesällä niin loistavia, että syöksyn pää kolmantena jalkana takaisin nyt kun siihen annettiin mahdollisuus.

Syksy tekee tuloaan, kelit viilenevät ja kotona saa lämmitellä takkatulen loimussa.
Nyt katson todella suurella innolla koko loppuvuotta. Ei tarvitse rämpiä työttömänä ja pienituloisena läpi harmauden, vaan saa käydä töissä ja nauttia siitä ilosta sekä väsymyksestä minkä työ tuo mukanaan.

Työmatkat tulevat olemaan ehkä mielenkiintoisin osuus syksystä, sillä suomen syys- ja talvikelit ovat juuri sitä itseään, harmaata, liukasta, sateista. Työmatka on 60 kilometriä, ja rajoitusten mukaan ajaen talvella voisin veikata matkan kestävän n. tunnin verran. Mitäpä sitä ei tekisi ihanan työpaikan eteen?

Nyt työstän villasukkatilausta, seuraavat villasukat saankin sitten jo alkuviikosta puikoille. Nämä ovat syntyneet siis parin päivän sisässä.

Tänään lähden käymään vielä rakkaan kälyni luona, onneksi työt ovat kannettavassa muodossa toistaiseksi ja ehdin neulomaan samalla kun rupatellaan.

Love life!

Valmistujaiset

Viikonloppuna tulikin juhlittua valmistujaisjuhliani! Pienimuotoiset, intiimit juhlat olivat juuri sitä mitä tarvitsin. Omat vanhempani, miehen äiti ja rakas kälyni saapuivat ensimmäisenä ja kahviteltiin kaikessa rauhassa keskenämme.

Ensimmäisenä pöydässä oli salaattia eri lisukkein ja voileipäkakkua, jonka jälkeen sitten aloitimme kakun, joka tällä kertaa ei ollut minun tekemäni! Äitini halusi, että saan mahdollisimman stressittömän juhlapäivän. Sitähän se vallan olikin!

Aamulla olin noussut tavalliseen tapaan miehen aamuvuoron mukaisesti 5 aikaan aamulla, siivoilin rauhassa (ja silti ei mennyt siivoamiseen kuin 30 minuuttia... Hämmentävää!), lounastin ja virkkasin Helmikuussa syntyvälle poikamme serkulle peittoa Novitan Baby Woolista. Malli on muotoutunut jo mieleeni, peiton perusmallina vain iso isoäidin neliö, jonka reunoille virkkaan valkoista pitsiä, reunimmaiseen reikäriviin pujotan silkkinauhaa ja peiton taakse ompelen ehkä vielä valkoisen ohuen fleece-peiton. 

Juhlat olivat todella onnistuneet ja mun stressitaso pysyi hyvinkin matalana. Talo tyhjeni ensimmäisistä vieraista ja tämän jälkeen mieskin paineli nukkumaan - ylityöt kutsuivat yöksi töihin. Anoppi otti poikamme yökylään, ja talo oli siis todellakin hiljainen! Ystäväni helsingistä saapuivat illalla, ja jatkoimme juhlia heidän kanssaan. Nautimme salaattia, voileipäkakkua ja kakkua, mieheni lähti töihin ja me siirryimme terassillemme viettämään iltaa lyhtyjen loisteessa, tähtitaivaan luodessa omaa tunnelmaansa.

Viikonloppu oli siis erittäin onnistunut ja tykästyin keittiöön luodusta pinkistä värimaailmasta niin, etten taida ihan heti luopuakaan tästä... Tosin se vaatii ostoksilla käymistä, sillä pöytien pinkit pöytäliinat ovat paksuhkoa paperia!

Kun ideasta syntyy luomus

Minulta tilattiin jokin aika sitten "ei niin perinteinen" kaulahuivi, jonka ideointiin annettiin minulle suht vapaat kädet. Selailin inspiraation lähteeksi Pinterestiä ja törmäsin tähän:

Ohjekin joidenkin mutkien kautta löytyi, mutta lopulta päädyin neulomaan niin, että lähinnä vain otin kuvasta mallia, ilman ohjetta.

Lankana Lankamaailmasta löytynyt musta, kultaa kimaltavainen Anisia Lamé Kid-Mohair. Puikot KnitPron 4,0mm pyöröpuikot 80cm kaapelilla. Silmukoita parhaimmillaan 326, joten työläshän huivi olikin! Malli oli mukava neuloa, ja 326 silmukalla tarvitsi neuloa vain muutamaan kertaan, lähinnä huivimallin tekeminen oli yhtä lisäämistä ja kaventamista. 

Huivi valmistui keskiviikkona tällä viikolla ja olen hyvin hyvin onnellinen! Jälleen pääsee seuraavan tilaustyön kimppuun. Tietenkään kaulahuivi ei oikein malttanut asettua henkarille kunnolla, joten pyysin malliksi ihanaa ystävääni Mira Jyläskoskea, joka mallasi huivin päälleen ja minä räpsin muutaman kuvan hänen kamerallaan. Aika onnistuneita otoksia, vaikka itse sanonkin (kai nyt kun malli on niin kaunis)!

Syksy tulee, oletko valmis? ;)

Kaksi erilaista työskentelytapaa

Pian häämöttää toiminimen perustamisen ensimmäinen vuosipäivä! Mihin aika onkaan hävinnyt?

Yrittäjyys on ollut mukavaa. Huonojakin puolia tähän tietty mahtuu, mutta onneksi näin pienellä toiminnalla vielä ei niitä huonoja kasaudu liiaksi asti. Kuluneen vuoden aikana olen kokeillut kahta erilaista toimintatapaa, millä saisin työstä itselleni mahdollisimman jouhevaa, mukavaa ja mielekästä.

1. Ensimmäisenä päädyin tekemään montaa tilausta samaan aikaan, parhaimmillaan keskeneräisiä tilauksia on ollut kymmenen, ja niitä valmistui hyvin tasaiseen tahtiin. Jossain vaiheessa tämä toimintatapa alkoi tökkiä, sillä se tunne, että niin monta työtä on kesken oli jokseenkin lamaannuttava. Välillä oli päiviä kun en saanut poimittua käteeni yhtäkään ainutta tilausta, sillä ajatus kymmenestä keskeneräisestä työstä sai kavahtamaan. Mukavinta kuitenkin oli se, että jos yksi tietty tilaus ja sen tekeminen ei ollutkaan "sen päivän juttu", oli helppo jatkaa jotain toista tilausta. 

Tästä tulee mieleen se kun lähdin toteuttamaan pian tasan vuosi sitten lokakuun alussa tulleita tilauksia. Viidet tennarisukat tilattiin isänpäivälahjaksi - minähän lupauduin. 

Päätin tuolloin, että teen kaikki viisi samassa tahdissa. Tennarisukat eivät olleet kovin pienitöiset! Välillä meinasi usko loppua, mutta mä selvisin siitä ja viidet tennarisukat lähtivät maailmalle isänpäiväksi. 

2. Nyt olen siirtämässä toimintaa pikkuhiljaa "tilaus kerrallaan"-mentaliteettiin. Ensin yritän viimeistellä jo keskeneräiset tilaukset aikataulussa joka on sovittu tilaajien kanssa, jonka jälkeen vastaanotetut tilaukset neulon tai virkkaan järjestyksessä. Keskeneräisiä tilauksia saisi olla kerrallaan max 2kpl. Se voinee olla loogisin tapa kuitenkin toteuttaa mahdollisimman tuottavasti ja mukavasti. 

Tätä olenkin jo aiemmin soveltanut vielä harrastelija-vaiheessa ollessani. Sain viime syksynä suuren kasan tilauksia lasten kettuhuiveista, ja jokaiselle halukkaalle jaoin ns. vuoronumeron. Tein yhden tilaajan huivin/huivit kerrallaan ja siirryin jonossa seuraavaan. Se toimi.